Kesän lukuisat aarteet

On syksy, talvi,

          kevät, kesä, kuitenkin

on tämä päivä:

      kuinka sokeana se

               nousee valaisten kaiken.

      

               - Arto Lappi

Kesän kirjallisia kohokohtia

Kaunis kesä on kääntymässä loppuun. Voisin sanoa, että kesä oli kesä. Se tuntui siltä joka kohdaltaan - ja tuntuu vieläkin.

Tällaisen kotiäiti-kirjabloggaajan kesään kuului yllättävän paljon mukavaa luettua elämää kaiken muun elämän lisäksi. Muu elämä tuntui kyllä välillä vyöryvän tsunamin lailla estämään harrastustani, mutta valoisat kesäyöt pelastivat monta kirjaa. Hikinen kirjastoreissu lasten kanssa jäi myös ikuisesti mieleeni - lukeminen nostaa sykettä.

Kesän (toukokuun alusta elokuun loppuun) kirjallisia kohokohtia olivat neljä lukupiirikokoontumista. Ensimmäinen kokoontuminen 9.5. pidettiin jo keväisen aurinkoisessa säässä pihalla, ja käsiteltävänä oli loistava Jose Saramagon Elefantin matka. Voisi myös vertauskuvallisesti ajatella (osaako kirjabloggaja muuten ajatellakaan), että siitä alkoi tämän lukijan kesämatka kirjasta toiseen - loistavaa  luettavaa nimittäin riitti. Toinen lukupiirikokoontuminen oli meillä, ja se vietettiin Sergei Dovlatovin Matkalaukun hengessä. Lukupiiritapaamisesta syntyi myös osallistuminen Lurun luvut -kirjablogin Lue ja syö -haasteeseen. Se oli hauska toteuttaa.

Kolmas lukupiirikokous oli kesäleiriystävien tapaaminen, jossa saatoimme päätökseen edellisen lukuvuoden teeman, eli skottikirjallisuuden, ja valitsimme lukuvuodelle 2013-14 uuden teemamaan, joka on nyt Irlanti. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin ensi kesänä pääsen kirjalliselle matkalle Dubliniin hyvien ytävien seurassa.

Neljäs lukupiriikokoontuminen oli Helsingissä ja siellä keskusteltiin kesän sykähdyttävimmästä kirjasta: Benedict Zilliacuksen Kertomus kadonneesta saaresta kävi syvälle sieluun. Kirja oli vähällä aiheuttaa minulle lukujumin, sillä en yksinketaisesti halunnut päästää sen tunnelmasta irti. Nautiskelin siitä pari viikkoa ja bloggasin rästiin jääneitä kirjoja, kunnes sain taas jotain luettua.

Kesän kohokohtia olivat myös Blogistanian kesälukumaratonit, joista ensimmäistä seurasin kotikatsomosta, mutta toiselle pääsin osallistumaan itsekin 24.7.2013. Maraton onnistui kuin onnistuikin ja sain lukea suhteellisen rauhassa: vain vauvan imettäminen ja serkkupojan vierailu hiukan hidastivat lukutahtia. Kolme kokonaista luettua kirjaa oli kuitenkin mukava saavutus, varsinkin kun yhtenä kirjana oli vuoden huippuihin singahtanut Leena Krohnin Hotel Sapiens.

Helsingin Sanomien 2000-luvun parhaan kotimaisen kirjan äänestys toukokuussa ja kymmenestä eniten ääniä saaneesta kirjasta kertovan juttusarjan seuraaminen oli mukava kesän rytmittäjä. Äänestyksen voiton vei Sofi Oksasen Puhdistus mielestäni täysin ansaitusti. Lopullinen 100 parhaan lista oli myös kutkuttavaa luettavaa, johon varmasti vielä palaan.

Koko kesän olen seurannut ahkerasti muita kirjablogeja. Voitin myös arvonnoissa kolme kirjaa: Kirsin kirjanurkasta voitin Jari Tervon Jarrusukan, Tarinoiden taikaa -blogista Satu Taskisen Täydellisen paistin ja Opuscolosta Tua Harnon Ne, jotka jäävät. Kiitos arvontaemännille!

Kesän hienot käännöskirjat

Kesän käännöskirjoista viisi nousee yli muiden: José Saramagon Elefantin matka, John Irvingin Minä olen monta ja Yiyun Lin Kulkurit olivat hienoja, hienoja kirjoja; Haruki Murakamin Sputnik-rakastettuni sinetöi käännöskirjojen loistokkuuden ja Sergei Dovlatovin Matkalaukku sai hyrisemään naurusta. Olin tyytyväinen lukija.

Ainut lukemani ulkomainen klassikko oli John Glasworthyn Omenapuu, joka oli kaunis ja herkkä rakkaustarina. Luin sen osana lukumaratonia ja pidin siitä kovasti. Galsworthyn kirjoittaman Forsytein tarun haluaisin seuraavaksi käsiini.

Lisäksi luin Nawal el Saadawin Herra ex-ministerin kuolema, joka oli mielenkiintoinen ja yhteiskunnallinen novellikokoelma. El Saadawi on feministi ja rohkea egyptiläinen nainen.

Kesän kotimaiset luetut

Luin yllättävän vähän kotimaisia romaaneja tänä kesänä, siihen nähden, miten paljon kotimaista kirjallisuutta olen blogiaikanani lukenut. Silti kaikista kesän kirjoista ylitse muiden nousi Benedict Zilliacuksen Kertomus kadonneesta saaresta. Se oli kaunis ja koskettava kirja, jonka lumoa on vaikea ylittää. Leena Krohnin Hotel Sapiens oli myös häikäisevän hyvä kirja. Krohn pääsi lempikirjailijoideni listalle upealla teoksellaan. Kolmas loistava kotimainen sekoitti tajuntani elokuun lopussa, ja se oli Inka Nousiaisen Kirkkaat päivä ja ilta, joka liikutti minua sydänjuuria myöten.

Satuin alkukesästä lukemaan pitkään lukulistallani olleen Katja Ketun Kätilön, ja teos tuli Hesarin äänestyksessä 8:nneksi. Kätilö-postaukseni onkin ollut blogini luetuin teksti tänä kesänä, ja taitaa keikkua ykkösenä nytkin, vaikka itse kirja ei omalle Top 10 -listalleni noussutkaan.

Vilja-Tuulia Huotarisen uusin runokoelma Seitsemän enoa sekä kosketti että viihdytti, ja Arto Lapin kokoelma Kukko puussa toi hyvän, leikkisän mielen. Runotkin oikeastaan kuuluvat kesään, vaikka varsinaista kesälukemista olisivatkin ehkä perinteiset runot. Muutama kokoelma niitäkin tuolla odottelisi... Miksi luen kuitenkin suhteellisen vähän runoja, jotka aina sykähdyttävät?

Virpi Pöyhösen Hän rakastaa minua oli hyvä lukukokemus, vaikkei kesän parhaisiin nousekaan. Heidi Köngäksen Hyväntekijä jäi melko laimeaksi lukukokemukseksi. Ehkä vertasin sitä liikaa upeaan Dora Doraan.

Kesän dekkarit

Luin kesällä yhdeksän dekkaria, koska dekkarit kuuluvat perinteisesti kesälukemistooni. Kaikki nämä olivat varsin hyviä: Åke Edwardsonin Melkein kuollut mies, Jo Nesbøn Kukkulan kuningas, Anna Poznanskin Vii5i ja Antti Tuomaisen Parantaja. Ihan ykkösiksi näistä nousivat Melkein kuollut mies ja yllättävä geokätköily-utuusdekkari Vii5i.

Sen sijaan amerikkalaisen Gillian Flynnin kohudekkari Kiltti tyttö jäi aika hämmentävänä mieleeni. Luin sen nimittäin todennäköisesti aivan väärin. Koska se ei dekkarina ollut häikäisevä, aloin nähdä sen satiirina amerikkalaisesta unelma-aviolittosta ja mediamyllytyksestä. Viihdyin sen parissa ja taivastelin amerikkalaista ajatusmaailmaa, mutta dekkarina teos ei ollut mielestäni hohdokas, vaikka aivan kelvollinen olikin.

Viveca Stenin Sisäpiirissä oli viihdyttävä perusdekkari ja Alexander McCall Smithin Botswanan iloiset rouvat oli taattua Mma Ramotswe -laatua. Ainakin yksi Mma Ramotswe kuuluu kesään! (Tämän dekkarin aloitin jo helmikuussa synnytyslaitoksella, jonne jouduin sen jättämään, kun piti siirtyä salin puolelle - ikimuistoinen kirja siis.) Skotlantilaisen Philip Kerrin Liekit Berliinissä aloitti Berlin noir -sarjan ja haluaisin lukea jatkoa tälle sarjalle, jahka sitä ehditään kääntää. Pekka Hiltusen Vilpittömästi sinun oli perusteellisen kerrontansa takia pettymys dekkariksi, mutta mielenkiintoisia kysymyksiä sekin herätteli - ja kiinnostuksen kirjailijan uusimpiin teoksiin.

Rakas tietokirja

Kesäkuussa sain käsiini Katja Jalkasen ja Hanna Pudaksen kirjablogikirjan Rivien välissä. Luin sen siltä istumalta. En ole iässäni lukenut mitään tietokirjaa vastaavalla innolla, melkein liikuttuneena. Sain kirjasta paljon uusia ideoita, joita yritän toteuttaa syksyn mittaan. Mutta niistä siis lisää sitä myötä, kun ja jos saan niitä toteutettua.

Kesän lanut

Luin kesän aikana ääneen satoja sivuja lastenromaaneja. Luetuista kirjoista koukuttavimmiksi nousivat tietysti J. K. Rowlingin Harry Potter ja salaisuuksien kammio sekä Harry Potter ja Azkabanin vanki. Erich Kästnerin Töpö ja Anton sekä Aapelin Vinskit olivat viehättäviä tuulahduksia viime vuosisadan puolivälistä ja kiinnostivat myös lapsia.  Ihastuttavin ja liikuttavin lastenkirja oli Hellevi Salmisen Kuinka pikku Täplästä tuli iso koira. Muistan ikuisesti automatkan, jonka aikana itkin aivan pakahtuakseni tyttäreni kanssa tämän kirjan äärellä. Ainoana kuvakirjana postasin Chris Haughtonin suloisen Ihan hukassa -kirjan, vaikka muitakin kuvakirjoja luettiin pitkin kesää.

Nuortenkirjasivistystäni paikkailin muutamalla uutuudella ja innostuin valtavasti kahdesta tämänvuotisesta kirjasta: Laura Lähteenmäen Iskelmistä ja Jussi Siirilän Barrikadikesästä. Sari Peltoniemen Haltijan poika oli myös laadukasta luettavaa.

Vilja-Tuulia Huotarisen Valoa valoa valoa ei tehnyt minuun toivottua vaikutusta. Pidin kirjaa synkkänä ja vähän teennäisenäkin. Tuulahdus 1800-luvultakin osui nuortenkirjaviikkoni kohdalle: suosikkiskottini R. L. Stevensonin Musta nuoli, joka ei ollut aivan kirjailijan muun tuotannon tasoinen, tai ehkä vanha suomennos oli vähän kömpelö. Sen sijaan Kirsti Kurosen 4x100, Hellevi Salmisen Hello, I love you ja Jussi Siirilän Sekaisin Kreikasta eivät tehneet suuren suurta vaikutusta, mutta luin niitä vallan mieluusti. Ne olivat helppolukuisia ja mukavia luettavia, vaikka eivät häikäisseetkään. Täytyykö kirjan aina häikäistä?

Pieniä erikoisuuksia

Blogini Viikon suosituimmat tekstit -listalla keikkui koko kesän yllätys vailla vertaa: Merete Mazzarellan Fredrika Charlotta o. s. Tengström. Kansallisrunoilijan vaimo -elämäkerta. Tietokirjapostauksen en olisi ikinä uskonut nousevan noin suosituksi. Muut kesän suosikkitekstit ovat olleet Helsingin Sanomien äänestyksessä pärjänneitten kirjojen arvioita. Tämä kertoo tietysti siitä, että ihmiset seurasivat artikkelisarjaa ja etsivät kirjoista heti lisätietoja. Hyvä, että kirjallisuus kiinnostaa.

Alkukesästä etsin kovasti seksuaalista identiteettiä, sillä peräti neljässä kesäkirjassani käsiteltiin homoutta:  Irvingin Minä olen monta -kirjassa, Salmisen Hello I love youssa, Huotarisen Valoa valoa valoa -kirjassa ja Kurosen 4x100-kirjassa. Irvingin kirjalla on selvä yhteiskunnallinen missio, mutta aloin jo miettiä, voiko Suomessa enää kirjoittaa nuortenkirjaa ilman homo-teemaa. Onneksi joitain muitakin teemoja noista nuortenkirjoista löytyi.

J. K. Rowling, Vilja-Tuulia Huotarinen, Jussi Siirilä ja Hellevi Salminen osallistuivat kesänviettooni peräti kahdella opuksella kukin. Kiitos heille ja muillekin kirjailijoille mainiosta lukukesästä!