Timo Parvela: Maukka ja Väykkä, 5. painos, 2010 (teos on ilmestynyt vuonna 2007 mustavalkoisena Itupiikin kustantamana)Kuvittaja: Virpi Talvitie
Kustantaja: Tammi
Kansi: Virpi Talvitie
Sivuja: 128
Mistä sain kirjan: oma ostos
Paljon onnea syntymäpäivänäsi, Timo Parvela!
Kirjailija Timo Parvela täyttää tänään 50 vuotta. Juhlapäivänä haluan kiittää häntä lukuisista naurunpyrskähdyksistä ja yhteisistä hetkistä lasten kanssa - ja toivoa monia, monia kirjoja lisää.
Parvela on kirjoittanut yli 60 kirjaa, esikoisteoksenaan nuortenkirjan Poika (1989). Tunnetuimpia hänen kirjoistaan ovat Ella-kirjat, Maukka ja Väykkä -kirjat sekä Ansa ja Oiva -kirjasarja. Hän on voittanut myös Finlandia Junior -palkinnon vuonna 2006 teoksella Keinulauta yhdessä kuvittaja Virpi Talvitien kanssa. Hänen kirjojaan on käännetty paljon eri kielille, erityisesti Ellat ovat Saksassa suosittuja.
Aamulehden syntymäpäivähaastattelussa (18.5.2014) Parvela kertoo työtahdistaan, joka selittää tuotteliaisuuden. Hän noudattaa lukuvuoden mallia, eli hän kirjoittaa elokuun puolivälistä toukokuun loppuun, noin 200 päivää vuodessa, kaksi sivua päivässä. Taustalla vaikuttaa Parvelan oma koulutus ja hänen vanhempiensa ammatti: kaikki ovat opettajia. Minua ovat ilahduttaneet myös Parvelan kolumnit, joissa hän muistuttaa lukutaidon tärkeydestä. Vaikka Parvela on jättänyt opettajan työn kauan sitten, hän kertoo, että hänen ajatuksensa ovat usein koululuokassa.
Parvelan Ella-kirjat sijoittuvatkin kouluun ja kertovat tokaluokkalaisten arjesta. Ne ovat huvittaneet lapsiani ja minua jo monen monta vuotta, ja muistan ikuisesti sen ensimmäisen Ellan, joka oli pudottaa minut sängystä, sillä nauroin niin, että vedet valuivat silmistä eikä kirja ollut pysyä hyppysissä. Lapset suorastaan säikähtivät, sillä en meinannut pystyä lopettamaan. Naurun aiheena oli Ellan opettaja, jonka olemukseen ja elämään Parvela on kiteyttänyt jotain olennaista sekä peruskoulun nykytilasta että ammattikasvattajan työstä. Lapsia jaksavat naurattaa Ellan ja luokkakavereiden kohellukset ja sanailut, aikuislukijaan uppoavat monet muutkin yksityiskohdat.
Tämän kevään yhteisten lukuhetkien sulostuttaja ylitse muiden on kuitenkina tässä: Maukka ja Väykkä. Opuscolon Valkoinen kirahvi on kehunut Maukka ja Väykkä -kirjoja moneen otteeseen. Hänen suosituksestaan olen hankkinut muutaman kirjan lasten omaan hyllyyn, ja kun sain ensimmäisen Maukan ja Väykän meille kotiin, aloitimme sen heti lasten kanssa. Ja kun nyt Pikkukakkonen alkoi esittää Maukkaa ja Väykkää myös televisiosarjana, niin osuimmepa oikein ajan hermoon. Tosin ensimmäisen osan perusteella voin sanoa, että vaikka tv-sarja on ihastuttava, niin kirja on vielä parempi. Toivottavasti sarja innostaa lapset ja aikuiset myös lukemaan Maukan ja Väykän seikkailuja.
Kirja on jaettu 20 lukuun, joista jokainen on 4 - 6 sivun mittainen. Pienille kuulijoille voi lukea yhden luvun illassa, mutta meillä janottiin joka ilta monta lukua putkeen. Kirja oli kaikkien lasten (6-8-vuotiaat) mieleen. Ja sekös ilahdutti äitiä, sillä myönnän ihastuneeni kirjaan päätä pahkaa. Viisaudessaan kirja nimittäin päihittää monta keskivertoa aikuisten kirjaa. Oikeastaan pystyn lähinnä huokailemaan onnellisena, kun mietin tätä kirjaa, ja haluan sen jälkimaun säilyvän mielessäni pitkään. Miksi näin - mikä tässä kirjassa on niin erinomaista?
Maukka on kissa ja Väykkä on koira. He asuvat sinisessä talossaan ja elävät hyvin kissamaista ja koiramaista yhteiselämää. Vai elävätkö oikeastaan? He ovat nimittäin hyvin inhimillisiä ja hyvin erilaisia. Ja siinä on kirjan idea pähkinänkuoressa: Miten sovitella yhteen kahden erilaisen persoonan yhteiselo? Mitä kaikkea voikaan oppia siitä, että rakkain ystävä on niin erilainen kuin itse on!
Maukka on laiskanpulskea, mukavuudenhaluinen ja omahyväinen taiteilijasielu. Hän runoilee öisin, tavoittelee täydellisyyttä, mutta on äärettömän herkkänahkainen. Väykkä puolestaan herää aikaisin aamulla ahertamaan. Hän on touhukas ja avarasydäminen koira, joka saattaa villiintyä kevään tuoksuista, vaikka muuten onkin kovin järkevä. Maukan kärsivällisyys ja suvaitsevaisuus, suoranainen viisaus, on ystävyyden kantava voima, joka tekee Maukan elämästä turvallista. Toisaalta Maukka järjestää Väykän tasaiseen elämään yllätyksiä ja seikkailua.
Ystävysten keskinäinen kiintymys on sydäntä lämmittävää. Aika kuluu talon töissä, mutta myös juhlissa. Kylänväkeä käy vierailulla ja lintujen syysmuutto laukaisee kaukokaipuun. Pelataan jalkapalloa, harjoitellaan laulukilpailuihin, käydään hiihtoretkellä:
- Minun sukseni ovat liian pienet, sanoi Maukka.
- Samanpituiset ne ovat kuin aina ennenkin, Väykkä rauhoitteli.
- Sauvat ovat liian lyhyet.
- Samanpituiset ne ovat kuin aina ennenkin.
- Siteet ovat liian tiukat.
- Samanlaiset ne ovat kuin aina ennenkin.
- Aurinko on liian kirkas.
- Samanlainen se on kuin aina ennenkin.
- Tämä on ihan kamalaa.
- Samanlaista tämä on kuin ennenkin, huokasi Väykkä ja lähti hitaasti hiihtämään latua. Maukka tuijotti hetken avuttomana sen peään, mutta lähti sitten seuraamaan. (S. 81.)
Maukka ja Väykkä -kirjan huumori on tahdiltaan hiukan hitaampaa, kuin vauhdikkaiden Ella-kirjojen tykitys. Mutta Maukan ja Väykän seurassa pääseekin nauttimaan mukavasta hymyilystä, joka säilyy suupielessä koko lukemisen ajan, vaikka vaikeitakin asioita mahtuu tämän parivaljakon elämään. Suosikkiluvukseni nousi luku Mukava päivä. Väykkä herää aikaisin ja ahkeroi koko päivän; Maukka - no, Maukka vötkistelee pitkään sängyssä, katselee sadetta ja kirjoittaa yöllä runon. Molemmat voivat kuitenkin todeta päivänsä (Väykkä menee aikaisin nukkumaan, Maukka vasta seuraavan aamun sarastaessa) päätteeksi: Olipa mukava päivä.
Virpi Talvitien kuvitus on silmiä hivelevän kaunista, mutta myös sopivasti vinksallaan. Maukan ja Väykän luonne-erot näkyvät paitsi heidän ilmeissään myös heidän olomuksissaan. Kuva Maukan ja Väykän kalareissulta on suosikkini. Eläinsankareiden työnjako ja olemus on tavoitettu kuvaan, vaikka he näkyvät melko pieninä taustalla. Tarinassahan Väykkä saa kerrankin Maukan houkuteltua mukaansa kalaan. Mutta Maukkapa tahtoo tehdä kaiken täydellisesti, joten hän tutkii oikeaa kalastushetkeä kirjoista ja koko päivä menee sopivien merkkien tarkkailuun. Lopulta kalansaalis on aivan ylivoimainen ja jotain kalaonnen viehätyksestä katoaa. Parvelan kertomuksessa kalat uivat verkkoon ja Talvitien kuvittamina ne uivat lukijan verkkokalvolle.Maukka ja Väykkä on ystävyyden ylistystä alusta loppuun. Se opettaa, että läheisyyden eteen täytyy tehdä kompromisseja, täytyy suvaita ja hyväksyä, auttaa ja ymmärtää - rakastaa koko sydämestään. Tämän kultaisempaa kirjaa saa hakea, jos haluaa, mutta ei oikeastaan kannata, sillä tässä on kaikki.
Onnea tuotteliaalle kirjailijalle! :) (Jos vaikka pistäytyy täällä sinun blogissasi.)
VastaaPoistaMe saimme eilen loppuun edellisen iltasatukirjan ja tänään aloitetaan tämä ensimmäinen Maukka ja Väykkä. Etenkin 6-vuotias onkin jo odottanut sitä innolla.
Olen viime aikoina raivannut kirjahyllyjäni ja löysin tuon Parvelan esikoisteoksen. En edes muistanut omistavani sitä, mutta aion kyllä lukea kesän aikana. :)
Jäänpä odottamaan arviotasi Pojasta, mutta myös tästä ensimmäisestä Maukasta ja Väykästä! Meillä on nyt hyllyssä kaksi uusinta, mutta kaksi tätä seuraavaa puuttuu. Haluaisin lukea nämä nautiskellen ja järjestyksessä. Suoraan sanottuna en paljon paremmasta nyt tiedä.
PoistaMeilläkin 6-vuotias ehkä eläytyi parhaiten, jos äitiä ei lasketa. Parvelan huumori on läpeensä lämmintä.
Kiitos, tämäpä oli kiva, koska en tunne Maukkaa ja Väykkää ollenkaan, en tv:n enkä kirjojen kautta, vaikka nimen olen toki kuullut monesti. Kertonee, että tarjontaa on niin paljon (mikä on hyvä), että kaikenlaisia helmiä voi jäädä välistä, jollei ole tarkkana. Kiitos kirjablogien on helpompi pysyä kärryillä. Täytyy pitää silmät auki kirjastossa (tai kirjakaupassa)! Kiva arvio myös, on kiva kun joku kehuu ihan täysillä kun helmi tulee vastaan.
VastaaPoistaTähän ihastutte varmasti, Viivi! Kipin kapin vain hankintaan.
PoistaMaukka ja Väykkä olisivat minultakin menneet ohi ilman kirjablogeja. Mutta löytyi tällainen aarre, jota ilman en nyt voisi elääkään. Olen aivan hurahtanut tähän parivaljakkoon ja kirjojen lämpöiseen huumoriin.
Voi, että siinä on symppis kirjailija, joka kirjoittaa symppis kirjoja...Oikein paljon onnea Parvelalle minunkin puolesta. Maukka ja Väykkä on sanalla sanoen symppis parivaljakko :) Ja kuvitus on huikean ihastuttavan värikylläinen ja mielikuvitusrikas, kiitos kuvittajalle :)
VastaaPoistaMolempia voi tosiaan onnitella, kirjailijaa ja kuvittajaa. Kirja on hieno kokonaisuus, elävä ja värikäs sekä hahmoiltaan että kuvitukseltaan.
PoistaJa Parvela on tosiaan symppis. En toki tunne henkilökohtaisesti, mutta haastattelujen ja kolumnien perusteella näin voi päätellä. Ja miksei myös viisaista ja hauskoita kirjoista.
Haa! Olemmepas olleet samoilla suuntimilla, kun minulla Virpi Talvitie ja sinulla Parvela. Minullakin meneillään yksi kirjailijan kirja, mutta en vain ehättänyt sitä tälle viikolle - siemailen sitä sopivina naurunpyrskäyksinä.
VastaaPoistaMaukka ja Väykkä on kuulunut elämääni nyt viisi vuotta - vai neljä. Apua, aika soljuu! Olen tämän sarjan ylin ystävä ja voi miten iloitsen, että löysit tämän kultakimpaleen. Oma suosikkini kirjoista on Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen, jossa on viisautta monin verroin.
Juuri niinkuin sanoit: "Viisaudessaan kirja nimittäin päihittää monta keskivertoa aikuisten kirjaa." Se on vissi!
Onnittelut tätä kautta suosikkikirjailijalle, joka on kirjoittanut noiden yllä mainittuujen lisäksi maineikkaat Taro-kirjat, jotka ovat nekin aivan vertaansa vailla.
Kiitos Maukan ja Väykän löytymisestä kuuluu Sinulle! Nauratti, kun luin päivityksesi, jossa kerroit Virpi Talvitien saamasta palkinnosta samana päivänä, kun bloggasin tämän aarteen.
PoistaTaro-kirjoja olemme lukeneet vasta yhden, ja kuusivuotias poika on siihen tykästynyt. Lainaamme niitäkin varmaan kirjastosta lisää.
Metsästän nyt kuumeisesti puuttuvia Maukoja ja Väykköjä omikseni. Pelkäänpä jopa, että näitä en raaski antaa lapsille mukaan, kun joskus muuttavat kotoa. Hänkin heille sitten omat. Kaikki lapset odottavat innokkaina seuraavan osan löytymistä...
Tämän päivityksen jälkeen piti ottaa selvitykseen, milloin meidän perhe on Maukkaa ja Väykkää lukenut. Ensimmäinen mielikuva on sellainen, että yhdessä jonkinlaisena jatkotarinana. Ja ilmeisesti on niin (pahus kun on huono muisti!) että Maukka ja Väykkä on ollut Kalevassa joulukalenteri tarinana vuonna 2006 (vuodesta en oo varma). Keräsin silloin tarinat lehdestä talteen... missähän nuo lienevät nyt? Silloinen joulukalenteri ihastutti KOKO perhettämme ja muistelen että iltasella se porukalla luettiin ja niille jutuille naurettiin. Seuraavana vuonna ilmestyi tämä (kai) ensimmäinen kirja Maukka ja Väykkä. Tilasimme koulun porukalla tätä kirjaa yhteisen tuttavamme Pekka K:n kautta, joka on Parvelalle sukua. Kirjaa luimme yhtä hartaasti yhdessä iltoisin, kuin sitä joulukalenteriakin. Enää ei meillä oikein ole Maukka ja Väykkä-ikäistä lukijakuntaa, vaikka luulen, että ne vieläkin ihastuttaisivat... Mutta vielä täytyy tunnustaa, että kyllä ihmismuisti voi olla huono... eihän tuosta nyt ole kymmentä vuottakaan! :D
VastaaPoistaOlisin voinut panna pääni pantiksi, että teillä näistä on tykätty. En tiennytkään, että niitä ilmestyi ensin Kalevassa. Hyvä, että tarinoista syntyi myös kirja ja kirjoja.
PoistaOnneksi on tällaisia kirjamuistoja, jotka jäävät koko perheelle mieleen. Luulenpa, että Maukka ja Väykkä huvittaisivat teitä kaikkia uudestaankin!
Olen tutustunut moniin Parvelan teoksiin, ne ovat huikeita ja niin on kirjailijakin... Hänen kirjoittamistahtiaan voi vain ihailla!! Maukka ja Väykkä taitaa löytyä vanhempieni kirjahyllystä omistuskirjoituksella :)
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, huikea kirjailija ja hyviä kirjoja! Omistuskirjoituksen tahtoisin minäkin...
PoistaMaukka ja Väykkä on loistava! Vakaana aikomuksena on hankkia kirjat myös omaan hyllyyn, nyt olen lainannut niitä vain kirjastosta. Oma suosikkini lienee Maukka, Väykkä ja Karhu Murhinen kaikessa koskettavuudessaan (nyyh!) ja elämänviisaudessaan. Kyllä on Parvela hieno kirjailija. Elloja en muuten muista yhtään, olen lukenut niitä joskus kauan sitten, pitäisi ehkä päivittää tietojaan? :)
VastaaPoistaTilasin juuri meille puuttuvat Maukat ja Väykät ja maltan tuskin odottaa, että ne putkahtavat postiluukusta. Karhu Murhinen tuossa on jo hankittuna. Parvela on todellakin hieno kirjailija. Veikkaan, että Ellat kestävät myös uusinnan.
Poista