Kuuntelin messuilla kirjailija Antti Heikkisen haastattelun. Hän oli kertomassa Juice Leskis -elämäkerrastaan Risainen elämä. Tammerin sali oli täynnä kuulijoita, olihan Leskinen paitsi savolainen myös vankasti tamperelainen taiteilijapersoona.
Heikkinen kertoi haastatelleensa kirjaansa varten 174 ihmistä ja työn kestäneen kaksi vuotta. Tuloksena on perusteellinen ja kerronnaltaan intensiivinen järkäle kansantaiteilija Leskisestä.
Heikkinen on valloittava, savolainen sanailija, joka kertoi elävänsä ja työskentelevänsä Nilsiässä. Hänen mielestään kirjailija-toimittajan ammattia voi tehdä missä vaan, miksei sitten aivan hyvin kotimaisemissaan. Ensi syksynä kirjailija pääsee myös näyttämölle esittämään Kuopion kaupunginteatteriin pääosaa näytelmässä Pihkatappi, joka pohjautuu hänen kirjoittamaansa kirjaan.
Ennen ehdokkaiden haastattelua palkintoraadin puheenjohtaja Leena Lehtolainen kertoi paitsi omasta työstään myös ehdokaskirjoista. Lehtolaiselta ilmestyy syksyllä uusi Maria Kallio -romaani, jota yleisö tuntuu odottavan innokkaasti. Lehtolainen on Suomen luetuimpia ja käännetyimpiä kirjailijoita, joten hänen kummiutensa tämän vuotiselle Tulenkantaja-palkinnon voittajalle on varmasti arvokas asia.
Lehtolainen kehui kaikkia ehdokaskirjoja ja muisti erityisesti kiitellä viime vuotta loistavien esikoiskirjojen vuodeksi. Kuudesta Tulenkantaja-palkintoehdokkaastakin peräti neljä oli esikoiskirjoja. Tämänvuotiset palkintoehdokkaat olivat Antti Salmisen Lomonosovin moottori, Antti Holman Järjestäjä, Jessica Sunin Hoito, Pajtim Statovcin Kissani Jugoslavia, Markku Soikkelin Läpinäkyvä kuolema ja Anni Kytömäen Kultarinta. Sen verran innostuneeseen sävyyn Lehtolainen näitä ehdokkaita kuvaili, että sain monta uutta luettavaa lukulistoilleni.
Oma voittajasuosikkini oli tietysti Anni Kytömäen Kultarinta, jota äänestin Blogistanian Finlandiassa viime vuoden parhaaksi kotimaiseksi kirjaksi. Tosin muita kirjoja en ole ehdokkaista lukenutkaan, mutta Tulenkantajien hengessä olisi varmaan syytä tarttua niihinkin. Voitte kuitenkin arvata, että olin ikionnellinen, kun Kytömäki voitti palkinnon. (Tästä Aamulehden uutisesta pääsee katsomaan Anni Kytömäen kiitospuheen.)
Toivotan Kultarinnalle ja suomalaiselle luonnolle menestetystä myös ulkomailla!
Vihtorin kirjamessuilta raportoi myös Kannesta kanteen Kaisa, joka ehti nähdä lavalla myös Juha Hurmeen, ja varmaankin piakkoin raporttinsa julkaisee myös P. S. Rakastan kirjoja Sara!
Suomen pienimmät kirjamessut kuulostaa oikealta mittakaavalta kirjalle. Tuli tuosta mieleen hauska uutinen siitä, kuinka Euroopassa ihmiset ovat keksineet piilottautua Ikeassa. Kyllä ihmiset keksivät liian isoille paikoille luovaa ja leikkisää toimintaa!
VastaaPoista'Pieni on kaunista' pätee näihin Vihtorin kirjamessuihin aivan täydellisesti. Tärkeintä on innostunut henki ja lukemisen ilo.
PoistaHuoh, kuten eilen olikin puhetta, Vihtori-postaukseni on edelleenkin työn alla. Mutta jospa nyt pääsiäisenä saisin sen vihdoin julkaistua... :)
VastaaPoistaOli kyllä taas ihanat kirjamessut, ja monta hienoa kirjailijaa. Heikkisen haastattelu oli mainiota kuultavaa, ja koko viikonlopun suurin ilonaihe oli Kytömäen Tulenkantaja-palkinnon voitto. ♥
Hienot kuvat! ♥
Uusi kamera! Kiitos kehuista! ❤
PoistaOli tunnelmalliset messut, taas! Ensi vuonna uudestaan. Odottelen raporttiasi ja kuviasi! Kytömäen voitto oli hieno juttu! ❤