Pekka Sauri: Parempaa kuin seksi

Pekka Sauri: Parempaa kuin seksi, 2014
Kustantaja: Kaiku Books
Kansi: Joel Melasniemi
Sivuja: 491
Mistä sain kirjan: oma ostos




Kuvitellaanpa neljä ystävystä, jotka haluavat parantaa maailmaa. Mitä he muka voisivat tehdä? Eivät juuri mitään.

Niinhän sitä luulisi, mutta kun otetaan Pete, Jussi, Tero ja Anja, ja annetaan jokaiselle 24 tuntia vuorokaudessa (yöunista pitää kyllä vähän nipistää), niin maailma totisesti alkaa muuttua. Perustetaan kansanliike, perustetaan lehti, perustetaan puolue, kehitetään filosofiaa, jonka pohjalle koko maailmankattava demokratia voidaan perustaa. Sitten ollaankin jo puoluejohtajia, kaupunginvaltuuston puheenjohtajia, presidenttiehdokkaita, meppejä, mitä vaan... Väitän, että tämän nelikon jäljiltä maailma on ainakin piirun verran parempi paikka elää.

Keitä nämä neljä ystävystä oikein ovat? Heidän esikuvansa voi käydä kurkkaamassa Osmo Soininvaaran blogista, jos haluaa. Ilman tätä tietoakin pärjää, mutta ainakin minua auttoi se, että Soininvaaran blogiteksti antoi henkilöille kasvot ja historian, joihin romaanin saattoi sijoittaa.

Pekka Sauri on kirjoittanut romaanin Vihreän liiton perustamisesta. Voisi melkein väittää, että historiikin. Mutta historiikki tämä ei ole, vaan paljon, paljon parempaa. Parempaa kuin seksi on avainromaani, mutta ei pelkästään sitäkään, vaan siinä on aineksia elämäntarinaksi, elämänfilosofiaksi ja veijariromaaniksi:
  - Mä tarkotan sitä että meillä täytyy ainakin itsellämme olla rikkumaton kokonaiskäsitys todellisuuden perimmäisestä olemuksesta, Jussi sanoi. - Muuten me ei pystytä perustelemaan poliittisiakaan tavoitteitamme aukottomasti. Tai ainakaan mä en pysty, en tiedä susta. Anjanhan ei tarvitse mitään perustella, se toimii toisella tavalla. Kuten lienet huomannut. Mutta mulle pelkkä intuitio tai mystiikka ei riitä maailmankatsomuksen perustaksi, Jussi sanoi.
   Sanoin olevani tässä asiassa samalla kannalla. Oli varmasti parempi, että kykenisimme vastaamaan aukottomasti kaikkiin olemassaolon peruskysymyksiin kuin että harhailisimme epävarmuudessa. Aukottoman kokonaiskäsityksen muodostaminen todellisuuden olemuksesta kuulosti kuitenkin jonkinlaiselta urakalta kaiken muun touhun ohessa. - - (S. 51.)

Kirjassa kertautuu mainiossa muodossa maailman ja Suomen lähihistoria 1970-luvun lopusta näihin päiviin. Pikkuhiljaa alkaa näyttää siltä, että nelikko on mukana vähän joka paikassa; Teron tulkinnan mukaan he voivat täysin sydämin ottaa vastuulleen esimerkiksi Neuvostoliiton romahtamisen ja Berliinin muurin murtumisen - oikeastaan kaiken hyvän, mitä maailmassa tapahtuu. Aina kun demokratia ottaa edistysaskeleen maailmanhistoriassa, ystävykset kilistävät samppanjalasilliset (ja lahjoittavat pullon arvon verran rahaa hyväntekeväisyyteen) ja onnittelevat itseään.

Romaanin sivujuonena seurataan Viipurin tapahtumia kesäkuussa 1944. Miten kävi niin, että suomalaiset luovuttavat Viipurin venäläisjoukoille lähes taistelutta? Viipuriin hypätään tuosta vaan, ilman varoituksia. Mutta aiheesta toiseen hypätään muutenkin. Kriittinen lukija voisi väittää, että kirjan rakenne on mitä sattuu. Mutta minä en ole kriittinen lukija, vaan innostunut lukija. Saurin kirjoitustyyli on kepeä ja syvä yhtä aikaa, ja se tavoittaa totuutta ehkä enemmän kuin mikään historiikki ikinä pystyisi tekemään.

Parempaa kuin seksi osoittautui hersyvän hauskaksi ja viiltävän itseironiseksi helmeksi. Kirjaa oli ilo lukea näin vaalien aikaan, varsinkin, kun Vihreät sai pienoisen vaalivoiton. Ystävysten työ ei ole mennyt hukkaan - eikä mene. Kirjan kertoja, Pete, ei säästele ystäviään, mutte ei kyllä itseäänkään. Lopputulos on se, että kun kirja loppuu, lukija hyvästelee haikean liikuttuneena nämä (romaani)henkilöt, joihin on kirjan mittaan syvästi kiintynyt.

Viime aikoina käsiini on osunut vaikuttavia dystopioita, jotka ovat tulleet uniin, kuten esimerkiksi Margaret Atwoodin Herran tarhurit. Pelottavan dystopian jälkeen luin Saurin romaania helpottuneena. Se on nimittäin osoitus siitä, että maailman katastrofeja ei saa jäädä seuraamaan sivusta, vaan niille voi oikeasti tehdä jotain. Tekemistähän riittää: - - Jos tässä nyt tosissaan oltiin pelastamassa biosfääriä ja ihmiskuntaa ja sivilisaatiota jälkipolville, tietysti oli järkevää tehdä jonkinlainen työnjako. - - (S. 304.)

Kirja osoitti myös kirjoittamisen voiman. Ihminen, joka osaa kirjoittaa, pystyy muuttamaan maailmaa. Ystävykset takovat vuorotellen Planeetta-lehtensä pääkirjoituksia, keskustelevat yöt läpeensä ja kirjoittavat puolueohjelmaa, ja myöhemmin paljon paljon muutakin. Kirjoittaapa Pete lopulta ylös myös elämästä selviytymisen perussäännöt. Jos ette mitään muuta tästä kirjasta lue, niin lukekaa ainakin sivut 473 - 474, josta ne kaikki 10 löytyvät. Siteeraan tässä vain ensimäisen ohjeen, mutta tästä ne vain paranevat:
1. Maailma rakentuu puhumalla, neuvottelemalla ja sopimalla. Siksi kannattaa opetella puhumaan, neuvottelemaan ja sopimaan. (S. 473.)

Parempaa kuin seksi oli lukupiirikirjana. Se on ilman muuta löytö, jota en olisi itse tehnyt. Mikä vaikutus kirjalla olikaan! Kaikki lukupiiriläiset pitivät kirjasta, vaikka kaikki eivät olleet tunnistaneetkaan avainhenkilöitä. Vaikka kirja on fiktiota, romaani, se kurottaa niin kutkuttavasti todellisuuteen, että kunnioitus romaanihenkilöitä kohtaan vain syveni. Se pyyteetön into, jolla maailma vielä pelastetaan, osoittaa kirjassa voimansa.

Kirjablogeissa kirja on lähes ohitettu, mutta on sentään Kulttuuri kukoistaa blogin Arja, joka oli kirjasta yhtä vaikuttunut kuin minäkin, ja Kirjavuoren Kirjavuorenpeikko, joka myös piti kirjasta.