Agatha Christie: Murha Mesopotamiassa

Agatha: Christie: Murha Mesopotamiassa, äänikirja, 2010
Alkuteos: Murder in Mesopotamia, 1936
Suomentaja: Eero Ahmavaara
Lukija. Pekka Autiovuori
Kustantaja: WSOY
Kansi: Heikki Ahtiala
Kesto: 8 h 13 min
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta




Irakilaisten tulevat tänne, ja minä siirryn kirjojen kautta Irakiin. Viimeksi bloggasin Hassan Blasimin Irakin Purkkajeesuksesta, mutta niille, joille se tuntuu liian todelliselta Lähi-itä-romaanilta (vaikka onkin surrealistinen), voi suositella pakoa historian seesteisempiin päiviin. Agatha Christien Murha Mesopotamiassa sijoittuu Irakiin ja siellä arkeologisille kaivauksille, jossa kansainvälinen tutkijaryhmä selvittelee välejään, eikä murhilta vältytä.

Agatha Christien toinen aviomies oli arkeologi, jonka mukana Christiekin pääsi matkustamaan autenttisille arkeologisille tutkimupaikoille. Kaivausryhmän arjen kuvaaminen tuntuukin tässä romaanissa hyvin realistiselta - tietysti murhia lukuun ottamatta. Kirjaa lukiessa mietin myös Mesopotamian eli Kaksoisvirranmaan (Eufratin ja Tigriksen välisiä, nykyisen Irakin, ja osittain Syyrian ja Turkin alueita) sivistyskansojen perintöä. Siitä ei taida olla enää mitään jäljellä tutkittavaksi, vaan pommit ovat tehneet tehtävänsä. Syyriassa kulttuurihistoriallisesti arvokkaat tutkimuskohteet on nyt tuhottu, ja Irakissa taitaa olla sama tilanne. Luulen, että historiallisen rauniot eivät paikallisia paljon liikuta, koska niitä tuotetaan koko ajan lisää.

Mutta asiaan. Murha Mesopotamiassa paljastui mainioksi työmatkaviihteeksi. Kuuntelin romaanin noin puolen tunnin pätkissä ja välillä oli vaikea sammuttaa radio työpaikan pihassa ja siirtyä tamperelaiseen arkeen. Pekka Autiovuoren reipas, selkeä ja tärkeilevä ääni sopii tällaiseen perusbrittiläisen tunnelman luomiseen, koska se on jo valmiiksi brittiläinen. (Autiovuorihan esiintyi Radioteatterin loistavassa Knalli ja sateenvarjo -kuunnelmasarjassa, jonka muistan lapsuudestani.)

Niin, vaikka ollaan Irakissa, tunnelma on brittiläinen. Christie on nimittäin rakentanut romaaniinsa kerrassan herkullisen kertojahahmon. Hän on neiti Leatheran, järkevä ja luotettava sairaanhoitaja, joka palkataan pitämään huolta arkeologisen tutkimusryhmän johtajan, herra Leidnerin vaimosta. Kuinka ollakaan rouva Leidner murhataan ja apuun rientää Lähi-idässä samaan aikaan matkustava Hercule Poirot. Itse murhamysteerihän on tuttuun christiemäiseen tapaan nokkela, ja vain Hercule Poirot'n kaltainen nero pystyy sen selvittämään.

Kertoja neiti Leatheran uhkasi varastaa kaiken huomioni, sillä nautin suunnattomasti hänen persoonansa sävyistä. Aluksi ihmettelin, miten mieslukija sopii naispuolisen kertojahahmon ääneksi, mutta lopulta olisin kuunnellut Autiovuorn esittämää neiti Leatherania vaikk kuinka pitkään. Hänen kuivakkaat huomatuksensa miesten tarpeista tai naisten huonosta käyttäymisestä sekä hänen Poirot'ta kohtaan tuntemansa epäluulo ja sen hälveneminen on kuvattu niin elävästi, että hahmon saattoi nähdä silmissään. Huomaan, että Christie on armoton humoristi ja stereotypioiden pyörittelijä. Lisäksi hän on tietysti juonenkehittelijä vailla vertaa. Murha Mesopotamiassa on psykologinen murha, ja tarina nousi Christie-suosikkieni listalle. Ihailen tapaa, jolla murhamamma saa kaiken näyttämään niin itsestään selvältä - sitten lopuksi.


Kuittaan Murha Mesopotamiassa -kirjalla Kirjan vuosi 2015 -lukuhaasteesta kohdan 42. Kirja, jonka lukeminen hieman nolottaa minua, sillä valitsin tämän kirjan kuunneltavaksi vähän nolosta syystä. Halusin nimittäin saada Agatha Christien niin sanotusti nalkkiin. Olin juuri nähnyt kirjasta tehdyn tv-sarjan osan, tai tarkemmin sanottuna sen loppuratkaisun, jossa Poirot paljastaa murhaajan. Ajattelin, että nyt kuuntelen kirjan tarkkaan ja etsin kerronnasta heikkoudet. Luulin löytäväni pieniä kömmähdyksiä tai vihjauksia tai jotain, joka paljastaisi teennäisen juonenkehittelyn. Mutta ei. Tarina eteni kuin juna, eikä mitään teennäisiä kuvioita ollut havaittavissa, vaan johtolangat hajosivat moneen suuntaan. Lopulta jouduin vain ihailemaan rikosjuonen kehittelyn nerokkuutta.

Osallistun kirjalla Agatha Christien juhlavuoden haasteeseen Hurjan hassun lukijan blogissa. Murha Mesopotamiassa on luettu tai kuunneltu ainakin näissä kirjablogeissa: Jokken kirjanurkka, Sallan lukupäiväkirja,  Oksan hyllyltä, Kirjoihin kadonnut ja Kirjan pauloissa. Kirjasta on pidetty, enkä yhtään ihmettele miksi. Tässä ovat kaikki perinteisen murhamysteerin osa-alueet kohdallaan.