Paula ja Kari Havaste: Henkka koulussa

Paula Havaste: Henkka koulussa, 2008
Kuvittaja: Kari Havaste
Kustantaja: WSOY
Sivuja: 37
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta




Henkkaa jännittää koko ajan enemmän. On ihan pakko hyppiä, juosta ja temppuilla. Tuntuu kuin jalat olisivat täynnä kihinää, ja suupieliin nousee iloinen hymy. (S. 18.)

Valloittava Henkka on juuri niin innokas koululainen, kuin toivoisi kaikkien ekaluokkalaisten olevan. Paula ja Kari Havasteen Henkka koulussa on mainio kirja jokaisen tulevan ekaluokkalaisen luettavaksi. Teksti on sujuvaa ja asiallista, ja valokuvat havainnollisia ja iloisia. Joka aukeamalla on myös lyhyt, tavutettu teksti niille koulutulokkaille, jotka jo osaavat itse lukea.

Henkka koulussa ei ole mikään satukirja, vaan se on täynnä tietoa. Päähenkilö on Henkka, jonka elämää seurataan kahden päivän ajan. Ja ne kaksi päivää ovatkin ehkä ne elämän jännittävimmät päivät!

Kaikki alkaa siitä, että Koulun alkuun on enää yksi yö. Johan alkaa lukijankin vatsanpohjaa nipistellä. Ennen ensimmäistä koulupäivää pitää tehdä hankintoja ja valmistautua koulumatkaan. Henkan mukana käydään reppuostoksilla ja illalla vielä tarkistamassa koulureitti. Vaarallisimmat kohdat harjoitellaan isän kanssa. Iltaruualla puhutaan perunan kuorimisesta ja yöllä nähdään vähän levottomia unia.

Henkan koulumatka on silmiä hivelevän kaunis. Se kulkee peltomaisemassa ja johtaa kohti mukavan kokoista kyläkoulua. Tulee väkisinkin mieleen, että tällaisen koulumatkan ja tällaisen kodikkaan koulun ansaitsisi jokainen pieni koululainen. Kotimatkalla Henkka morjestaa tuttua naapuria ja huomaa naapuruston eläimet.

Kirjan kuvitus on rauhoittavaa. Sitä katsellessa tulee hyvä ja turvallinen olo. Luulisin, että koulujännitys lievenee aika tavalla, kun lukee tätä kirjaa aikuisen kanssa ja katselee mukavia kuvia. Valokuvista välittyy pienen pojan elämänpiiri: turvalliset aikuiset, koti, kaverit ja luonto. Ensimmäinen koulupäivä kaikkine vaiheineen dokumentoidaan hienosti. Opettajan tapaaminen, pulpetissa istuminen, välitunti, ruokailu... Kaikki jännittävät kohdat voi käydä läpi vaikkapa vain kirjaa katselemalla.

Entäs sitten Henkka! Hän on kerrassaan ilmeikäs, hauska ja vilpitön kaveri! Mitään poseerauksen tuntua ei ole missään, vaan Henkka tuntuu juuri niin luontevalta kuin seitsemänvuotiaat pojat ovat.

Luin kirjan omalle ekaluokkalaiselleni, joka suhtautui siihen hyvin vakavasti. Pojan olemuksesta näki, että kirja vangitsi hänen ajatuksensa täysin syksyiseen koulun alkamiseen. Vaikka eskari on käyty samassa, tulevassa koulussa, on ekaluokka jännittävä, iso asia. Isotsiskot laskivat omat kirjansa ja tulivat myös kuuntelemaan. Kirja sai heidätkin vakavoitumaan. Pikkuveikkaa ei kiusoiteltu, vaan yhdessä mietittiin, mikä omassa koulussa on samanlaista, mikä erilaista kuin Henkan koulussa.

Kiitän tekijöitä onnistuneesta kokonaisuudesta! Pojan valitseminen päähenkilöksi on tärkeää poikien koulumyönteisyyden tukemiselle. Ja Henkka on valloittava tyyppi. Onkohan hänen ilonsa säilynyt, ja millä mielellä hän mahtaa nyt käydä koulua? Hän taitaa olla yläkoululainen nykyään, mutta toivottavasti hän on edelleen yhtä vilpitön kaveri kuin kuvista voi päätellä!