maanantai 28. heinäkuuta 2014

Käy Muumilaaksoon...



Tove Janssonin juhlavuosi on tehnyt hyvää. Olen lukenut lapsille jo kolme muumiromaania, Muumit ja suuri tuhotulva, Muumipeikko ja pyrstötähti sekä Taikurin hattu (bloggaus tekeillä) ja samalla päässyt omasta muumikirjakammostani. Janssonin kuvakirjatkin, Kuinkas sitten kävikään?, Kuka lohduttaisi Nyytiä? ja Vaarallinen matka, luin lapsille keväällä useampaan kertaan. Ne ovat modernisuudessaan, kekseliäisyydessään ja kauneudessaan vertaansa vailla.

Viimeisin kuvakirja,  Outo vieras Muumitalossa, innosti museoon - ei mikään turha kirja siis! Se ilmestyi vuonna 1980 ja on valokuvakirja, jonka pääosassa on Tuulikki Pietilän, Pentti Eistolan ja Tove Janssonin tekemä Muumitalo. Muumitalo on esillä Tampereen taidemuseon Muumilaaksossa ja kirjaa lukiessa lapset muistelivat, kuinka hieno talo oli, kun museossa joskus käytiin. Edellisestä käynnistä oli jo viisi vuotta, joten epäilin, muistavatko he yhtään mitään. Oli siis korkea aika uudistaa vierailu...

En tiedä, olisinko päässyt tuumasta toimeen, ellei bloggaaja-kollega Villasukka kirjahyllyssä -blogista olisi osallistunut lomareissullaan Tampereen bloggaajatapaamiseen. Hän kertoi saman päivän Muumilaakso-käynnistään silmät ilosta loistaen. Hänen blogikirjoituksensa ansiosta sain vihdoin koottua joukkoni ja lähdettyä kotiseuturetkelle. Ystävä-äiti lapsineen innostui mukaan. Meitä oli kaksi aikuista ja seitsemän lasta - melkoinen Muumilaakso liikkeellä.

Retkestä tuli mainio. Tampereen taidemuseo sijaitsee Amurissa kauniin pihan perällä, ja Muumilaakso on rakennuksen alakerrasssa. Muumilaakson hämyisä valaistus varmisti salaperäisen tunnelman. Tuulikki Pietilän, Pentti Eistolan ja Tove Janssonin rakentamat kuvaelmat vangitsivat heti lasten huomion. Niissä on kiehtovia, pieniä yksityiskohtia ja oivalluksia. Ystäväni kokosi lapset kuvaelmien ympärille ja luki museoesitteestä niihin liittyvät tarinat, jotka lapset kuuntelivat hipihiljaa.

Päähuomion sai tietysti hurjan hieno muumitalo, jota lapset tutkivat kauan ja hartaasti. Museoesitteen mukaan taloon on kätketty aarre, ja sitähän piti etsiä taskulampun avulla. (Taskulamppuja olisi kyllä voinut olla enemmänkin, sillä kullannuppuni saivat taskulamppuvuoroista kunnon riidan aikaiseksi. Ensi kerralla taidan ottaa omat taskulamput jokaiselle.) Lopulta piti kysyä museo-oppaalta vinkkejä, jotta aarre löydettiin.

Museon seinät olivat täynnä Janssonin muumikirjojen kuvituksia. Vaarallisesta matkasta oli esillä yhtenäinen kuvasarja, joka oli kirjasta täysin tuttu. Huomasin, että lapset jaksoivat tutkia tauluja yllättävän tarkkaan, vaikka piirrokset ovat hyvin pieniä. Kirjoista tuttuja kuvia etsittiin innoissaan, ja muisteltiin, mistä kirjasta kuva oli peräisin. Museovierailu täytyy uusia sitten, kun saamme kaikki muumiromaanit luettua.

Minulle tuli uutena tietona se, että Jansson suunnitteli muumiromaanien kuvituksen asettelun hyvin tarkkaan. Muutamissa piirroksissa tekstiä varten oli jätetty avoin tila ja ohjeita tekstin paikaksi. Tarkistin heti kotona, oliko taiteilijan taittotoiveet toteutettu ja olihan ne. Katselin muumiromaaneja taas uusin silmin - jokainen piirros on pieni taideteos juuri oikealla paikallaan.

Seikkailujen jälkeenhän Muumilaaksossa aina syödään ja juodaan. Niinpä suuntasimme Muumilaaksosta Kauppahalliin, jossa pistelimme poskeen mustaamakkaraa ja mehua hyvällä ruokahalulla.


                                

13 kommenttia:

  1. Jansson oli tarkka täti kirjojen kuvitusten kanssa. Se minulle selvisi, kun luin Westinin elämäkerran aiemmin kesällä. :) Onpa mukava postaus muumimuseosta. Minulla se on vielä käymättä, mutta jo Ateneumin näyttelyä katsellessa tuli mieleen, että Tampereen museossakin olisi kiva joskus piipahtaa. Nämä ihanat vierailukertomukset nostattavat intoa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun tulet käymään, niin olehan yhteydessä, niin voimme tavata! Muumilaaksoon kannattaa tulla, sillä kuvaelmat ovat kerrassaan viehättäviä.

      Minä olin jotenkin ajatellut, että kuvat on asteltu sinne, mihin on saatu sopimaan, mutta katson kirjoja nyt eri silmin. Arvostan niitä kirja kirjalta enemmän.

      Ja minulla on vielä Helsingin näyttely näkemättä. Vielä pitäisi ehtiä!

      Poista
    2. Oi kiitos, laitanpa tämän kutsun muistiin. :)

      Poista
  2. Voi, miten mieleni tekisi tuonne Muumilaaksoon! Ja muutenkin Tampereelle. Kaupunki on minulle vieras, vaikka olen toki siellä muutaman kerran käynyt ja junakin toisi reilussa tunnissa... Jos vaikka syysretki perheen kanssa. (Heh, aina saa haaveilla. Syksy tuppaa olemaan kiireistä aikaa, mutta eihän sitä koskaan tiedä. :))

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tervetuloa syysretkelle Tampereelle! Tänne kannattaa aina tulla!

      Muumilaakso on viehättävä paikka. Luulenpa,että lapsesi tykkäisivät siitä kovasti!

      Poista
  3. Minäkin kävin tuolla juuri pari viikkoa sitten. Ihana paikka ja erityisesti se Muumitalo on aivan itkettävän ihana! Haluan muuttaa sinne asumaan NYT! :-D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumitaloa voisi tutkia iät ja ajat ja siellä asuminen olisi varmasti suloista ja boheemia! Ne lamput ja tapetit ja kaikki pienet yksityiskohdat!

      Olisipa ollut kiva nähdä! Otapas ensi kerralla yhteyttä, nin tavataan!

      Poista
  4. Ihanankuuloinen paikka! Täytynee suunnitella Tampereen vierailu tulevaisuuteen. Ateneumiin ajattelin sentään mennä jo perjantaina, vihdoin. Mutta tuo Muumitalo kyllä kiehtoo ja aarretta on aivan pakko päästä etsimään, taidan ottaa oman taskulampun mukaan. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paikka on hieno, vaikka Metson alakerta oli vielä kivempi, tilana sokkeloisempi ja muumimaisempi. Talo on kuitenkin paikallaan, joten tervetuloa Tampereelle Taskulamppuakaan et välttämättä tarvitse, jos jälkikasvuni ei satu paikalle yhtä aikaa...

      Poista
  5. Minä ajattelin viedä oman kolmikkoni (kokonaisuudessaan tai duoksi riisuttuna) Muumilaaksoon ensi viikolla. :) Kiva kuulla, että siellä riittää ihasteltavaa: Ateneumissa katselin nimittäin Tove-näyttelyn Muumi-puolta siinä mielessä vähän huolestuneena, että Tampereelle ei tuntunut jääneen enää mitään. :D

    Olen itse käynyt viimeksi pari vuotta sitten esikoisen kanssa. Silloin museo oli vielä Metsolla. Jännityksellä odotan, toimiiko taidemuseon miljöö yhtä hyvin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muumilaaksossa oli vielä paljon nähtävää. Jään odottamaa raporttiasi.

      Mielestäni taidemuseon tilat toimivat ihan hyvin, vaikka kaipasin Metsoon,jossa oli ehkä vähän enemmän tilaa, mikäli oikein muistan. Nythän sitten kohta pitäisi olla Tampere-talon vuoro.

      Me yritämme Helsingin näyttelyyn tällä viikolla. Raporttia pukkaa sitten.

      Poista
  6. Vai että "silmät ilosta loistaen", ehkä enemmänkin silmät hulluudesta kiiluen ja suu vaahdoten :D Joten kiitos Elina kauniista sanoistasi sekä siitä, ettet lähtenyt muumiryöpsäytystäni karkuun ;)

    Voi ei, en tajunnutkaan, että tuosta aarteesta voisi kysyä "muumivartijoilta" tai siis museo-oppailta. Uusintakäynnin paikka siis, vaikka sehän oli jo muutenkin suunnitelmissa sitten joskus. Kiva, että innostuitte muumeilemaan museoon :) Ja sanon vielä kerran, että oli mahtava nähdä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun kävin Muumilaaksossa, ymmärsin tuon "hulluuden" katseessasi! Olihan siellä kivaa! Ja hyvä, että teillä on syy tulla uudestaan... Aarre odottaa!

      Kyllä oli kiva nähdä! Tässä olen taas matkalla kuukausitapaamiseen, mitähän yllätyksiä nyt on odottamassa!

      Poista

Kiitos kommentista!