Kesällä käteeni osui muutama ranskalainen kirja, ja muistin, että Blogistaniassa taitaa olla aiheeseen liittyvä haaste meneillään. Niinpä löysin Annamin haasteen Vive la France.Yritin saada kokoon edes kaksi raitaa Ranskan lippuuni, mutta taisin saada vain puolitoista. Neljäs ranskalaiskirjani jäi nimittäin harmittavasti kesken. (Kuulette siitä varmaan pian, sillä se on varsin kiinnostava tapaus...)
Mutta tässäpä nämä haastekirjat:
1. Luin lapsilleni ääneen Antoine de Saint-Exupéryn klassikon Pikku Prinssi. Menestys ei ollut huimaava, mutta rakkaan kirjan lukeminen oli itselleni tärkeä tapaus.
2. Fred Vargasin Sinisten ympyröiden mies viihdytti ja sai pienen hymyn nousemaan huulille. Jännitystä oli mukavasti, ranskalaisuutta sitäkin enemmän. (Tällä kirjallahan sain pisteen myös Rikoksen jäljillä -haasteeseen.)
3. Francoise Saganin Tervetuloa, ikävä on niitä klassikoita, joista ei tiedä mitään, mutta on sitten onnellinen, kun jostain osuu käteen helmi. Tämä oli löytö blogimaailmasta.
Vive la France -haasteen myötä korkkasin uuden maan blogiaikani listoille. En nimittäin ollut kahden viime vuoden aikana lukenut yhtäkään ranskalaista kirjaa, mutta nythän on meneillään jo sitten neljäs kirja.
Haasteissa on mukavaa juuri se, kun ne innostavat tutustumaan kirjallisuuteen, johon ei ehkä muuten tulis tartuttua. Tämän haasteen olisi mukavasti huipentanut pääsy Turun kirjamessuille, mutta en nyt millään pysty sinne lähtemään. Toivottavasti blogeista saa kuitenkin lukea messuraportteja. :)
VastaaPoistaTurku olisi luonteva jatko tälle haasteelle... :) Mutta se jää haaveeksi. Minäkin joudun tyytymään messuraportteihin.
PoistaHaasteissa on paljon innostusta mukana. Tämän haasteen myötä tuli Ranska-buumi tähän blogiin.
Saganin kirja kuulostaa hienolta, otan tuosta itselle vinkin talteen. Näissä maahaasteissa on se mukava puoli, että tulee yleensä luettua jotain sellaista, johon ei muutoin tarttuisi... tai näin se ainakin minulla menee. Ja komppaan Jonna, messuraportteja olisi kiva kuulla Turusta. Sinne kun en itse mitenkään pääse lähtemään. :)
VastaaPoistaMaa-aiheiset haasteet toimivat mainiosti. Minulle Irlanti oli tärkeä tänä vuonna, ja jäi tärkeäksi.Viime talvena luin venäläisaiheisia kirjoja ja vaikutuin niistä.
PoistaSagan oli hyvä, täysin uusi tuttavuus, joka oli lyhykäisyydessään kuitenkin vaikuttava.
Tämä oli mukava haaste. Mulla on koonti vielä vaan tekemättä. Sain kirjastosta tämän Vargasin Sinisten ympyröiden miehen, mutta en tiedä, koska pääsen sen kimppuun, kun varauksia on paukkunu kirjastosta useampi kappale viime aikoina.
VastaaPoistaItse asiassa tunnustan, että kun kirjoitit tästä Vargasin romaanista, niin mulle tuli siihen sellanen himo, että luin sitten hädissäni Gillian Flynnin Sharp Objects, joka nyt ei Vargasiin sinänsä liity, mutta on dekkari kumminkin. Se olikin oikein kiinnostava valinta. Asiasta lisää blogissani, kunhan ehdin siitä sanailemaan.
Voi, Omppu, arvaa olenko täpinöissäni, jos olet noin tosissasi innostunut jostain arviostani. Sydäntä lämmittää! Vargas varmasti puhuu puolestaan, vaikka tuo sarjan ensimmäinen osa ei ollut ihan hirmuisen vetävä juoneltaan.
PoistaJa päädyit sitten lukemaan Gillian Flynniä... :) Onpa hauska sitten lukea arviosi.
Saman verran minäkin luin ranskalaisia, ja yksi niistä oli tämä sama Vargas. Tykkäsin siitä, joten mukava kuulla, että jatko-osat ovat vielä parempia.
VastaaPoistaJatko-osat sen kuin paranevat. Vargasilla on oma, kiehtova tyylinsä.
PoistaPikku Prinssi kiva, Sagan joku kirja hyllyssäni.
VastaaPoistaPikku Prinssi on iki-ihana! Saganilta on ilmeisesti paljonkin käännetty kirjoja, vaikka en ollut hänestä aiemmin kuullutkaan.
Poista