Peter Høeg: Susanin vaikutus

Peter Høeg: Susanin vaikutus, 2015
Alkuteos: Effekten af Susan, 2014
Suomennos: Katriina Huttunen
Kansi: Jussi Karjalainen
Sivuja: 426
Mistä sain kirjan: lainasin työkaverilta





 - Minäpä kerron teille jotain, sanon. -Tiedättekö mitä olen oikeastaan kaivannut koko elämäni ajan? Olen kaivannut normaalia elämää. Olen halunnut sitä enemän kuin päästä perille fysiikasta. Enemmän kuin ymmärtää vaikutusta. Ymmärtää yhtään mitään. Sisimmässäni on polttava tarve viettää normaalia elämää. Että minulla olisi talo ja työpaikka ja mies ja lapsia ja palkka ja ruokaa pöydässä ja tietoisuus siitä että entropia ja kaaos koskevat suljettuja järjestelmiä, eivät minua. Ja sen olen saanut. Minulla on ollut tämä kaikki seitsemäntoista vuotta. Nyt se on loppu. Nyt haluan normaalin asumuseron, normaalin avioeron ja normaalin yksinolon. (S. 105.)

Peter Høegin uutuus on ilmestyessään aina tapaus. Näin on ollut häikäsevästä Lumen tajusta (1993) asti. Muistan vieläkin sen maagisen kihelmöivän tunnelman. Myöhemmin luin vielä Rajatapaukset, josta vaikutuin ehkä vielä enemmän. Se oli synkkä ja koskettava tarina kasvatuslaitoksen lapsista, ja se on ilmeisesti myös jossain määrin omaelämäkerrallinen kirja. Seuraavaksi oli vuorossa Nainen ja apina, jonka absurdiin menoon en aivan päässyt mukaan, ja siihen lopetin Høegin lukemisen.

Nyt tartuin Susanin vaikutukseen suurin odotuksin. Innostuinkin. Alku tempaa mukaansa. Tapaan Susan Svendsenin, joka on sotkenut asiansa. Koko Susanin perhe on sotkenut asiansa. He ovat pulassa, josta heidät pelastaa salaperäinen Thorkild Hegn, joka vaatii Susanilta vastapalveluksen. Susanin on etsittävä Tanskassa 1970-luvulla perustetun Tulevaisuuskomission viimeisimmän kokouksen pöytäkirjat. Mikä Tulevaisuuskomission tehtävä oikein oli? Keitä siihen kuului? Miksi sen pöytäkirjat ovat niin tärkeitä?

Enemmän kuin mitään muuta, Susan haluaisi olla normaali, mutta hän ei ole. Hänet tekee erikoiseksi hänen vaikutuksensa: ihmisille tulee tarve uskoutua Susanille. Sama vaikutus on Susanin miehellä Labanilla, ja kun he aikanaan kohtasivat, kyse oli tieteen väärinkäytöstä, eräänlaisesta törmäytyksestä. Mitä siitä sitten seurasi? Seurasi avioliitto rationaalisen huippufyysikon ja boheemin säveltäjän välillä. Tästä asetelmasta Høeg repii mustaa huumoria, joka asettaa kaikki avioliitot vinoon valoon: jos nämä kaksi älykästä ihmistä, joilla on ihmisiin - ja tietysti myös toisiinsa - hyvin aseistariisuva vaikutus, eivät onnistu avioliitossa, onnistuvatko siinä ketkään:
 - Entä rakkaus, Susan, onko sekin kemiaa?
 - Varsinkin se. - - Tietoisuus ei ole itsenäinen ilmiö. Kymmenen vuoden kuluttua olemme pelkistäneet kaiken tietoisuuden psykologiaksi. Kaiken psykologian biologiaksi, kaiken biologian kemiaksi, kaiken kemian fysiikaksi, kaiken fysiikan matematiikaksi jonka olemme purkaneet loogiseksi laskelmaksi. Silloin meillä on algebra joka tyhjentävästi ja johdonmukaiseti kuvaa kaikki ihmisten välisen kanssakäymisen lainalaisuudet. (S. 163.)

Svendsenien perhe-elämä on kuvattu perin sarkastiseen sävyyn. Perheen 16-vuotiaat kaksoset, Thit ja Harald, joita vanhemmat rakastavat enemmän kuin omaa elämäänsä, laukovat älykkäitä ja kypsiä totuuksia elämästä. Seuraava sukupolvi tulee epäilemättä ylittämään vanhempiensa saavutukset.

Høeg leipoo satiiria paitsi avioliitosta myös yhteiskunnan eliitin asenteista. He näyttäytyvät irvokkaina ja ahneina petoina, jotka ovat valmiit tekemään mitä tahansa saavuttamansa aseman eteen. Tulevaisuus rakennetaan tässä ja nyt, ja vain vahvat ja valitut otetaan mukaan. Dystopian ainekset kiitävät kirjaimellisesti ilmassa.

Susanin vaikutus etenee kuin juna. Sivuja on pakko käännellä kuin henkensä (tai tietysti Susanin perheenjäsenten hengen) hädässä, eikä suvantokohtia juuri tarjoilla. Siinä on kuitenkin myös kirjan heikkous. Jossain vaiheessa tapahtumat etenevät pelkillä päälauseilla, ja se alkoi jo puuduttaa. Oli kuin olisi trillerielokuvan käsikirjoitusta lukenut - ja elokuva tästä varmaan tehdäänkin pian. Susan oli päähenkilönä kiinnostava, mutta hyvin paljon viimeaikaisten teräsnaisten kaltainen. Stieg Larssonin Millennium-sarjan Lisbet Salander tai Salla Simukan Lumikki-trilogian Lumikki Andersson tai Silta-tv-sarjan Saga Norén tulevat hakematta mieleen. Hyvä, että on tällaisia toiminnan naisia, jotka eivät jää pyörittelemään peukaloitaan kohdatessaan pahuutta. Silti toivoisin jo jotain uutta heidänkin elämäänsä.

Viihdyinhän minä Høegin uutuuden parissa, sitä en halua kiistää. Ahmaisin Susanin vaikutuksen muutamassa päivässä ja yössä, sillä kyllä se niin paljon koukutti, että oli vaaraksi yöunille. Pienoinen pettymys hiipi kuitenkin mieleeni jossain kirjan puolivälissä, kun tajusin, että tämä olikin tässä. Odotin nimittäin muutakin syvällisyyttä kuin kvanttifysiikan lakeja. Susanin vaikutuksessa parasta oli lopulta siihen ladattu huumori. Hoeg kehittelee tilannekomiikkaa, iskevää ironiaa ja viiltävää sarkasmia. Eihän tällaisesta vauhdikkaasta ja hauskasta trilleristä voi lopulta olla pitämättä.


Kirjasta ovat bloganneet ainakin nämä kirjabloggaajat: Katja, Arja, Anki, Kaisa Reetta, Leena Lumi, Ulla, MarikaOksa, Suketus ja Kirjakaapin kummitus. Kirjasta sain pisteen Anna minun lukea enemmän -blogin Kirjallinen retki Pohjoismaissa -lukuhaasteeseen.