Laila Hietamies: Rakkaani tuli vuorilta

Hietamies Laila: Rakkaani tuli vuorilta, 1975
Kustantaja: Otava
Kansi: Pentti Ajanto
Sivuja: 424
Mistä sain kirjan: oma ostos


Laila Hietamies, nykyään Laila Hirvisaari, on kiistatta suomalaisen kirjallisuuden suurimpia tähtiä, ja olenpa kuullut, että häntä kutsutaan myös Otavan 8. tähdeksi. Hänen teoksiaan on myyty yli 4 miljoonaa kappaletta ja useat hänen kirjoistaan ovat olleet ilmestyessään vuoden ostetuimpia teoksia huikeilla myyntiluvuilla.

Lukioikäisenä luin Hietamiehen Laatokka-sarjan joka osan ja pidin niistä aivan valtavasti. Ehkä kokeilin muitakin hänen kirjojaan, mutta ilmeisesti en ihastunut, koska siihen se sitten jäi. Äitini on kuitenkin kerännyt ja lukenut lähes jokaisen Hirvisaaren teoksen. Hänen kirjahyllystään voisin poimia kirjan kuin kirjan ja jatkaa siitä, mihin lukiolaisena jäin - ja ehkäpä jonain päivänä sen teenkin.

Äitini ansiosta tartuin tähänkin Hietamiehen teokseen nimeltä Rakkaani tuli vuorilta. HelMetin kirjan vuoden 2015 -lukuhaasteessa on nimittäin kohta 16. Kirja, jota äitisi rakastaa. Pienen miettimisen jälkeen äitini nimesi juuri tämän kirjan. Sitä ei löytynyt hänen hyllystään, joten jouduin turvautumaan nettiantikvariaattiin, ja siellä näitä olikin tarjolla, jopa alkuperäisen kansilehden kera. Siispä tilaamaan.

Rakkaani tuli vuorilta on ilmestynyt vuonna 1975 ja kuuluu Hirvisaaren alkutuotantoon. Olen tottunut pitämään kirjailijaa Karjalan kuvaajana ja Suomen historian kuvaajana, mutta tässä kirjassa seikkaillaankin Intiassa.

Päähenkilönä ja minäkertojana on suomalainen, vaalea ja kaunis sairaanhoitajatar Kaarin, joka on jäänyt Intiaan töihin miehensä kuoleman jälkeen. Hänellä on suhde intialaisen lentäjän, komean Vikramin kanssa. Kirja alkaakin heidän yhteisesä lomastaan Katmandussa. Kaikki on hyvin, vaikka selviääkin, että Vikramin perhe on jo sopinut hänen avioliitostaan tuttavaperheen kuvankauniin tyttären kanssa.

Kaarin ja Vikram uhmaavat tuhatvuotisia intialaisia perinteitä ja rakastavat kiihkeästi. Ikävä kyllä heidän tielleen osuu "pieniä" vastoinkäymisiä: isorokko, kolera ja hirmumyrsky. Kun nämä iskevät Delhiin, kertojaääni vaihtuu. Näkökulma siirtyy suomalaiseen avustusryhmään, joka lentää Intiaan taistelemaan koleraa vastaan ja hoitamaan valtavan määrän potilaita hirmumyrskyn keskellä. Lääkärien ja hoitajien kesken on pientä säpinää, mutta tärkeintä on kuitenkin Intian kamala kohtalo ja suomalaisen hoitohenkilökunnan pyytetön aherrus kaoottisissa olosuhteissa. Kirjan viimeinen osa palaa taas Kaarinin kertojanääneen. Silloin lomaillaan paratiisiolosuhteissa Kashmirissa, toivutaan hirveistä kokemuksista ja setvitään rakkaussuhteita.

Myönnän, että kirjan lukeminen otti minulla aika lujille. Aloitin kirjan jo loppukesästä, enkä pystynyt lukemaan sitä kuin muutaman sivun kerrallaan. Sama meno jatkui koko syksyn, ja nyt jouduin pinnistelmään, että sain kirjan luettua ennen vuoden loppua. Hietamiehen kirjasta tuli lukuhaasteeni ylivoimaisesti haastavin kirja.

Parasta kirjassa oli ehdottomasti ihana Kaarin. Toiseksi parasta oli avustusjärjestön työn kuvaaminen, joka tuntui kammottavalta taistelulta kuolemaa vastaan. Kolmanneksi parasta oli Intia. Yhdessä näistä olisi voinut tulla vaikka mitä, ja ehkä 70-luvulla on tullutkin. Olisin silti karsinut tekstistä ainakin puolet pois, pyyhkinyt toistot ja tarkistanut yhden jos toisenkin virkkeen sanajärjestyksen. Kirjan aiheet ovat siis äärettömän kiinnostavia, jopa kiehtovia, mutta teksti on vaikealukuista, suorastaan kömpelöä.

Ihailen kuitenkin Hirvisaaren paneutumista aiheeseen. Rakkaani tuli vuorilta on osoitus siitä, että kirjailija hankkii valtavat määrät tietoa aiheestaan. Kirjaansa varten hänen on täytynyt tutustua avustustyössä työskennelleisiin ihmisiin ja sairaanhoitajien työhön. Lisäksi hän on perehtynyt hyvin tarkasti intialaiseen kulttuuriin, ilmastoon, uskontoihin ja maantieteeseen. Hän kuvaa intialaiset ihmisetkin hyvin aidosti. Nyt kun sain kirjan luettua, oloni on kuin olisin itse käynyt juuri Intiassa. Sain myös muistutuksen heistä, jotka kohtaavat tälläkin hetkellä maailman katastrofit paikan päällä ja ovat auttamassa siellä, missä hätä on suurin - onko ihailtavampaa työtä olemassakaan.