Agatha Christie: Herkuleen urotyöt

Agataha Christie: Herkuleen urotyöt, äänikirja 2011 (painettu versio, 7. painos, 2011, suomeksi I kerran 1971)
Alkuteos: The Labours of Hercules, 1947
Suomentaja: Tampereen kieli-instituutin työryhmä
Lukija; Lars Svedberg
Kustantaja: WSOY
Kesto: 10 tuntia 40 minuuttia
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta


Talven valopilkkuja ja automatkojen sulostuttaja numero yksi oli Agatha Christien Herkuleen urotyöt, jonka koko perhe kuunteli korvat höröllään. Kyseessä on novellikokoelma Hercule Poirot'n ratkaisemista rikoksista. Kaikki kirjan tarinat, joita on yhteensä 12, pohjautuvat antiikin Kreikan taruston Herakleen urotöihin, joita on tietysti myös 12. Tarinat on nimetty esikuviensa mukaisesti, vaikka rikospähkinät eivät aivan antiikin tarinan mukaisesti etenisikään. Esimerkiksi novelleista ensimmäinen, Nemean jalopeura, ei sisällä yhtäkään leijonaa, vaan pikemminkin arvoituksellisen koiran, tosin kiinanpalatsikoiran, joka ehkä etäisesti muistuttaa leijonaa.

Agatha Ghristien huumori on parhaassa kukoistuksessaan näissä tarinoissa. Pelkästään Poirot'n selvittämien rikosten nimeäminen antiikin tarinoiksi ja niiden löyhät yhteydet esikuviinsa ovat oivaltavia, mutta lisäksi Christie pistelee jälleen kerran brittiläisiä luokkarakenteita ja tarjoilee nokkelia, psykologisia havaintoja ihmisluonteen heikkouksista. Ahneus ja intohimot, mutta myös puhtaan rakkauden voima työllistävät Poirot'ta ja vievät häntä ympäri Eurooppaa. Kyytipoikana tavataan mitä kansainvälisin joukko sivuhenkilöitä, joista saadaan irti toinen toistaan herkullisempia huomioita. Esimerkiksi englantilaisten hyväuskoinen ritarillisuus saa näpäytyksen novellissa Stymfaloksen linnut, jonka päähenkilö huudahtaakin novellin päätteeksi: - Aion ruveta töihin ja oppia jokaisen Euroopan kielen. Kukaan ei pidä minua narrinaan toista kertaa! (S. 154.).

Poirot itse on tietysti oma itseriittoinen persoonansa, ja hänen ajatusmaailmansa seuraaminen on aina yhtä hupaisaa. Kun Hercules Poirot alkaa hankkia lisätietoa nimensä esikuvasta, antiikin Herkuleesta, hän pöyristyy:
 - - Millaista väkeä! 
   Niin kuin tämä Herkules, tämä sankari. Mokomakin sankari! Mitä hän oli muuta kuin suuri, lihaksikas, vähä-älyinen ja rikollisuuteen taipuvainen otus! - - Koko antiikin maailma järkytti häntä. Näillä jumalilla ja jumalattarillahan näytti olevan yhtä monta väärää nimeä kuin nykyajan rikollisilla. He vaikuttivatkin ehdottomasti rikollisilta tyypeiltä. Juopottelua, irstailua, sukurutsaa, raikauksia, ryöstöjä, tappoja ja juonittelua - tarpeeksi pitämään tutkintatuomarin jatkuvasti työssä. Ei säädyllistä perhe-elämää. Ei järjestystä eikä säännönmukaisuutta. Heidän rikoksissaankaan ei ollut järjestystä eikä säännönmukaisuutta. (S. 10)

Kaikki kirjan tarinat eivät ehkä olisi olleet aivan soveliaita 8- ja 10-vuotiaille kuuntelijoille, mutta kuuntelijat ovat melkoisia Poirot faneja tv-sarjan perusteella, joten kiinnostusta heillä riitti. Luulen, että kaikkia huumorin nyansseja tai rakkaussuhteiden kiemuroita he eivät täysin ymmärtäneet. Itsekin hämmästelin huumausainerikosten määrää. Useat kirjan tarinoista, jotka siis sijoittuvat noin 1940-luvulle, olivat jotenkin tekemisissä järjestäytyneen rikollisuuden kanssa, eli tarinat eivät todellakaan olleet pelkkiä perinteisiä intohimorikoksia, vaan niissä oli jo pilkahduksia koveksikeitetyn dekkarin suuntaan. Tosin murhia ei sitten ollutkaan kovin monta.

Suosikkinovellikseni nousi kirjan viimeinen novelli nimeltään Kerberoksen kiinniotto. Siinä meno on suorastaan groteskia ja niin irrottelevaa, että täytyi välillä hörähdellä ääneen. Kohtalokas nainen Poirot'n menneisyydestä ilmestyy kuvioihin ja johdattaa Poirot'n Helvettiin, pahamaineiseen, mutta äärettömään suosittuun, yökerhoon. Poirot'n turhamaisuus, koulupoikamainen ihastuminen ja terävä äly sekoittuvat mainioksi sopaksi ja novelli päättyy suorastaan ilkikurisesti.

Christien novellikokoelma ylitti kaikki odotukseni. Äänikirjana se toimi mainiosti, mutta nyt kun vielä selailen kirjan painettuakin versiota, moni kohta nousee terävänä mieleen. Kirjasta tuli yksi Christie-suosikkejani.


Herkuleen urotyöt on luettu tai kuunneltu myös näissä blogeissa: Jokken kirjanurkka, Kirsin kirjanurkka ja Lukemisen kartasto. Kuittaan kirjalla HelMetin vuoden 2016 -lukuhaasteen kohdan 44. Kirjassa joku kuolee.