Tiistain Top Ten -listani on tänään nuortenkirjasarjoista. Nyt kun olen viettänyt epävirallista nuortenkirjaviikkoa, niin olen muistellut myös varhaisnuoruuteni tärkeitä kirjoja - ja niitähän on sarjoittain. Olin aikoinani tyypillinen kaikkiruokainen ahmija, joka luki sekä tyttöjen että poikien kirjoja läjäpäin. Mutta niin olivat lähes kaikki luokkakaverinikin, myös pojat, joten kukaan ei erottunut porukasta. Koulun kässätunnilla teimme kirjastokassit ja kerran viikossa marssimme parijonossa kunnankirjastoon lainaamaan lisää kirjoja. Tässä oman kirjastokassini vakiotäytettä:
1. Anna-sarja
L. M. Montgomeryn klassikkosarja Vihervaaran Annasta. Moneen kertaan luettu ja aina joulu- tai syntymäpäivälahjaksi toivottu.
2. Runotyttö-sarja
Iki-ihana Uudenkuun Emilia, runotyttöjen runotyttö. Nämäkin keräsin vähitellen omaan hyllyyn.
3. Salaisuus-sarja
Tämä oli suosikkini Enid Blytonin kirjasarjoista. Luin kaikkia Blytonin sarjoja, mutta pisimmälle pääsin varmaankin tässä sarjassa ja pidin tästä jostain syystä eniten. Näitä täytyi aina etsiä kirjastosta ja yrittää lukea numerojärjestyksessä. Oli aina juhlaa, jos löysin sellaisen kirjan, jota en ollut lukenut. Joitakin osia luin useaan kertaan, ja joskus aloitin taas koko sarjan alusta.
4. Seikkailu-sarja
Enid Blytonin paksuimmat kirjat. Ihanaa! Näitä oli jostain syystä vaikea löytää kirjastosta.
5. Viisikko-sarja
Viisikkoa leikittiin pitkin metsiä, ja kun tuli vielä se tv-sarjakin, niin olihan näitä mukava lukea. Kunnon eväät, luolat ja salakäytävät, ja tietysti roistot, jotka tunnisti jo kilometrien päähän roistoiksi...
6. Kolme etsivää -sarja
Tämä oli meidän luokan poikien suosikkisarja. Mutta myös minun suosikkejani, joka ohitti jopa Blytonit jossain kohtaa. Näissä oli mukavasti jännitystä.
7. Tiina-sarja
Anni Polvan rempseä Tiina jaksoi seikkailla siellä ja täällä. Joskus vähän kyllästyinkin Tiinaan, mutta kohta taas luin muutaman Tiinan lisää.
8. Gulla-sarja
Martha Sandwall-Bergströmin Gulla-kirjat palautuivat mieleeni Lumiomenan päivityksestä. Köyhän tytön tarina liikutti minua aikanaan paljon.
9. Neiti Etsivä -sarja
Carolyn Keenen vauhdikas ja neuvokas sankaritar seikkaili myös siellä ja täällä. Pidin näitä kuitenkin vähän kesyinä Kolme etsivää -sarjaan verrattuna.
10. Lotta-sarja
Merri Viikin Lotta-kirjat naurattivat ääneen. Lotta oli kuin Tiinan isosisko, hauska ja vähän raisu koheltaja.
Luin myös Merja Jalon Nummelan ponitalli -sarjaa, Laura Ingalls Wilderin Pieni talo preerialla -sarjaa, Blytonin Sos-sarjaa (joka oli mielestäni liian lapsellinen ja kirjatkin liian ohuita lipareita) ja Ursula-sarjaa (vähän kioskikirjallisuuden tyylinen sairaanhoitajatar-sarja), jonka kirjailijaa en muista. Jostain syystä Seljan tytöt menivät minulta täysin ohi. Dekkarityyli ilmeisesti meni tyttökirjojen edelle, vaikka toisaalta luin paljon Anni Swanin kirjoja ja Toivekirjasto-sarjan kirjoja (Pikku prinssi, Vimperin pihan Ilona, jne.).
Varhaisnuorille riitti hyllymetreittäin luettavaa Nivalan kirjastossa, ja muistan vieläkin polttelevan tunteen, jolla tutkin nuortenkirjahyllyjä ja etsin uusia kirjoja luettavaksi. Yläasteikäisenä aloin sitten jo lukea Agatha Christietä ja Anni Polvan aikuistenkirjoja, koska varsinaisia nuortenkirjoja ei juurikaan ollut. Anna-Liisa Haakanan Ykä yksinäinen taisi olla ensimmäisiä noin 16-vuotiaille suunnattuja kirjoja, ja sittenhän alkoikin ilmestyä Tuija Lehtisen kirjoja, joiden lukijaksi olin jo liian vanha. Nykyisin varhaisnuoret ja nuoret saavat suorastaan kylpeä mielenkiintoisessa tarjonnassa. Olisin varmaan rakastanut paksuja fantasiakirjoja ja -sarjoja ala-asteikäisenä ja vielä yläasteellakin, jos niistä olisi ollut tarjontaa.
Olikohan näitä sarjoja vielä lisää? Mitkähän sarjat nykyään ovat suosittuja, siis Harry Potterin lisäksi? Lukeeko kukaan enää Blytonin kirjoja tai Kolmea etsivää?
Annaa, Runotyttöjä, Viisikkoja, Tiinoja ja Lottia luin minäkin. Tykkäsin myös Seljan tytöistä ja erityisesti rakastin Anni Swanin kirjoja. Historian henkäykset kiinnostivat jo silloin.
VastaaPoistaMeillä ei ainakaan teinit lue mitään noista, tyttö on muutamia kokeillut, mutta ei ole iskenyt. Swanin Iiris-rukasta ovat kaikki kolme lastani pitäneet, jopa poikakin.
Meillä suosittuja nuorison keskuudessa ovat Pottereiden lisäksi olleet muun muassa Tuija Lehtisen kirjat. Nykyään tytär ahmii erilaisia vampyyrisarjoja ja myös muotiin liittyvät kirjat kiinnostavat. Poika on siirtynyt melkein kokonaan tietokirjallisuuteen (pääosin toisen maailmansotaan liittyvää historaa), tosin huomaa hyvin, että hänellä on tällä hetkellä menossa jokin suvantovaihe lukemisessa. Näin oli vanhimmalla tyttärellänikin kiihkeimpien nuoruusvuosien aikana. Nyt aikuistuttuaan on taas aikamoinen lukutoukka.
Olipa mukava kuulla, mistä lukeva nykynuoriso on kiinnostunut. Ja lohduttavaa tuokin, että pienen suvantovaiheen jälkeen lukuinto voi palata. Vampyyrisarjat olisivat varmaan uponneet minuunkin nuorena, mutta nyt en jaksaisi millään lukea mitään kauhuromanttista kirjallisuutta.
PoistaIiris-rukka täytyykin etsiä luettavaksi. Vuosi sitten luin lapsille Pikku Heidin ja he pitivät siitä tosi paljon. Muistelen, että Iiriksen tarinassa oli jotain samaa.
Olen lukenut kaikkia mainitsemiasi sarjoja paitsi Gullaa ja Pieni talo preerialla -sarjaa. Ursulat on muuten kirjoittanut Helen Wells. :) Minulla on niitä omassa hyllyssänikin pari. Helen Wells kirjoitti myös osan nuoresta lentoemännästä kertovaa sarjaa, josta tykkäsin myös Ursuloiden lisäksi.
VastaaPoistaMuistelinkin, että Ursulat löytyivät aakkosten loppupäästä, sieltä Lotta-kirjojen läheltä. :) Lentoemännästä kertovaa sarjaa en ole lukenutkaan. Pieni talo preerialla -sarja tuntui ehkä vähän tylsältä iki-ihanaan tv-sarjaan verrattuna. Kerrankin filmatisointi meni kirjan edelle.
PoistaKaikki listan kirjat tuttuja täälläkin paitsi Gulla. Neiti Etsivästä en kyllä tykännyt, vaikka muutaman luinkin. Eniten rakastin Louisa M. Alcottia ja Seljan tyttöjä. Ja Lottia... ne olivat kyllä hauskinta, mitä tiesin!
VastaaPoistaMeidän melkein 12-vuotiaan nuoren lukijan lempikirjoja ovat Tuija Lehtisen Vintiöt-sarja ja Mopo, Potterit tietty, Sacharin Paahde ja joku sellainen Blytonin sarja, jota on ilmeisesti käännetty vasta nyt (ainakin Sataman salaisuus kuului siihen). F.H. Burnettin Salaisen puutarhan hän on lukenut monta kertaa, kun en ole kertonut sen olevan tyttökirja. Se voisi muuten mennä ääneen luettunakin. Kyllä nuo Kolmet etsivät ja Viisikot hyvin uppoavat edelleen, kun niitä on hyllyssä tarjolla.
Häpeäkseni tunnustan, että Pikku naisia luin vasta aikuisena ja Salainen puutarha on lukematta. Sen voisinkin ottaa Potterien jälkeen ääneen luettavaksi (tosin Potter-urakka kestänee kauan).
PoistaEttei tuo Sataman salaisuus ole nyt sitten tuota Salaisuus-sarjaa? Kiva kuulla, että Kolmet etsivät ja Viisikot vielä uppoavat, täytyy kaupata omille lapsille. Olet saanut pojan lukemaan, miten?
Monet näistä sarjoista ovat nimeltä tuttuja, vaikka ihan kaikkia en ole itse lukenut. Lotta-sarja oli aivan mahtava, vaikken siitä muuta muistakaan kuin sen, että pidin siitä.
VastaaPoistaLuin pienempänä myös Vihreä Varis -sarjan kirjoja. Muistan, että valitsin niistä lukemista kansikuvien perusteella :D
Vihreä varis -sarja alkoi ilmestyä niihin aikoihin, kun olin jo aikuinen, mutta muistan, että ajattelin, että onpas kivan näköisiä kirjoja. Nythän noita helppolukuisia kirjoja on pienille lukijoille hyllymetreittäin kirjastoissa.
PoistaKansikuva on aina hyvä peruste valita kirja. :)
Googlailin tuota Blytonin "uutta sarjaa" ja mainitsemani kirja olikin nimeltään Salaisen sataman arvoitus. Sarja voisi sitten olla vaikka Arvoitus-sarja - siitä poju jostain syystä on tykännyt.
VastaaPoistaEmmäätiiä, miksi poika lukee. Ainakin kirjoja on tässä taloudessa paljon tyrkyllä.
Arvoitus-sarjahan sopii mukavasti jatkoksi Salaisuus- ja Seikkailu-sarjoille... Aika tuottelias tämä Enid Blyton.
PoistaMeillä viisivuotias poika on toistaiseksi innokas kuuntelija ja katselija, vaikkei vielä itse osaa lukea. Toivon, että kiinnostus säilyy.