James Joyce: Runoja pennin kappale

James Joyce: Runoja pennin kappale, 2012
Alkuteos: Pomes Penyeach, 1927
Suomentaja: Ville-Juhani Sutinen
Kustantaja: Savukeidas
Kansi: ?
Sivuja: 51
Mistä sain kirjan: oma ostos



James Joycen runokoelma Runoja pennin kappale (1927) on teos, jonka syntytarina on oikeastaan mielenkiintoisempi kuin sen sisältämät runot. Sen alkuperäinen nimi, Pomes Penyeach, sisältää kokoelman idean. Joyce oli saanut pääteoksensa Ulysseys (Odysseus) julkisuuteen vuonna 1922 ja oli saanut kritiikkiä sen vaikeatajuisuudesta. Kirjailija vastasi kritiikkiin keräämällä kirjoittamiaan runoja kokoelmaksi, jonka halusi pysyvän kansantajuisena ja helposti saatavilla olevana, edullisena pakettina. Hän nappasi idean torimyynnistä, jossa omenoita voi ostaa "pennin kappale", ja saattoipa saada vielä omenan kaupan päälle. Kirjan nimessä Pomes viittaakin sekä runoihin että omenoihin (vrt. ranskan pommes). Niinpä kustantamon (Shakespeare & Company) piti sitoutua myymään 12 runon kokoelmaa halvalla, 12 pennillä - ja ostaja sai oikeasti yhden runon kaupan päälle, eli kokoelmassa on lopulta 13 runoa. Teos oli pieni kooltaan ja kannen värinkin piti olla mahdollisimman lähellä Joycen lempiomenoiden väriä, vaaleanvihreää.

Kustantamo Savukeidas on toteuttanut Joycen idean kiitettävästi. Runoja pennin kappale on pieni läpyskä, joka on helppo napata mukaan ja lukea missä vaan. Kannen väri on kauniin vaaleanvihreä, eikä kirjan hintakaan ollut päätä huimaava, (vaikka 13 omenaa olisi saanutkin vähän halvemmalla).

Runot on suomennettu perinteiseen tyyliin, sillä Joyce oli näissä runoissaan, "käyttötuotteissa", yllättävän perinteinen. Romaaneissaan hän uudisti kaunokirjallista taidetta, mutta runoissaan hän pysyi perinteelle uskollisena, vaikka modernismi oli jo lyömässä itseään läpi maailmalla. Kääntäjä Viile-Juhani Sutinen kirjoittaakin teoksen esipuheessa, että Joycen runot ovat hyvin yksityisiä, eikä hän pyrikään uudistamaan perinnettä.

Verrattuna Kamarimusiikkia-runokokoelmaan, Joycen runot ovat tässä kokoelmassa monipuolisempia. Kamarimusiikkia oli rakkausrunokokoelma, mutta Runoja pennin kappale sisältää enemmän säröjä ja aiheita. Omat runonsa ovat saaneet Joycen äiti, tytär ja poika sekä rakastettu. Tässä on kuva tyttärestä runossa Tyttärelleni ojennettu kukka:
              - -
              Ruusunhauras ja kaunis - haurain
              on silti ihme se villein, 
              joka peittyy silmiisi hunnuin, 
              sinisuoninen lapsosein. (S. 27.)
         
Toisaalta runoissa on myös vimmaa ja eroottisuutta. Ja vaikka runoteoksen piti olla erityisen kansantajuinen, en minä ainakaan saanut muutaman runon ideasta kiinni millään, vaikka suomentaja on selittänyt kokoelman lopuksi jokaisen runon taustoja. Tässä ote runosta Muisto näyttelijöiden peilikuvasta keskellä yötä, jossa on kokeilevaa modernismin tuntua:    
                Heidän suissaan rakkauden kieli. Liiskaa
                kuin kolmastoista hammas.
                Pienet leukasi purevat. Sivaltaa piiska
                kutinatutinaasi, lihan himoa paljasta.
                Lemmen henkäys löyhkää, runoilet tai laulat 
                kuin kissan henki hapan
                ja kielen karhea paula. (S. 35)

Runoja pennin kappale oli minulle aikamoinen yllätys. En ollut tällaisesta Joycen teoksesta aiemmin kuullutkaan. Runot eivät olleet ollenkaan helppoja, ja niitä piti lukea useaan kertaan. Silti teoksesta jäi hyvä mieli. Ihastuin kirjan pieneen kokoon ja ideaan. Ajatus runoista koko kansan "käyttötuotteena" on viehättävä ja kannatettava - kunpa runot olisivatkin osa kaikkien arkea!

Tahaton lueskelija -blogin Ketjukolaaja on kirjoittanut neljästä Joycen teoksesta (Kamarimusiikkia, Runoja pennin kappale, Dublinilaisia ja Pyhä, rivo rakkaus) yhteisarvion nimellä Joycen neliaplari. Perässä tullaan! Olen nyt lukenut Joycen runoteokset Kamarimusiikkia ja Runoja pennin kappale, ja olen mielestäni vasta alussa Joycen tuotantoon tutustumisessa. Seuraavaksi aion tarttua Dublinilaisia-novellikokoelmaan, joka on lukupiirikirjana maaliskuussa.

Osallistun Runoja pennin kappale -kokoelmalla P. S. Rakastan kirjoja -blogin runohaasteeseen. Taas on yksi irkkukirja luettu ja runokuukausikin etenee mukavasti.