Mario Vargas Llosa: Keltin uni

Mario Vargas Llosa: Keltin uni, 2011
Alkuteos. El sueño del celta, 2010
Suomentaja: Sulamit Hirvas
Kustantaja: Otava
Kansi: Montagu Images / Alamy
Sivuja: 516
Mistä sain kirjan: oma ostos






Mario Vargas Llosa sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 2010. Häntä kiitellään erityisesti valtarakenteita paljastavasta tuotannostaan. Keltin uni tekee juuri näin: paljastaa siirtomaaherruuden synkimmätkin piirteet.

Keltin uni kertoo irlantilaisen Roger Casementin (1864 - 1916) elämäntarinan. Casement oli ihmisoikeustaistelija ja idealisti, Britannian hallituksen konsuli ja Irlannin vapaustaistelija. Epätavallisempaa ja ristiriitaisempaa elämäntarinaa saa hakea.

Nuori, seikkailuja etsivä irlantilainen pestautui ensin yksityisen firman palvelukseen Kongoon. Hänellä oli tuolloin idealistinen ajatus siitä, kuinka valkoiset, sivistyneet eurooppalaiset pelastaisivat villit ihmissyöjäheimot kristilliseen kirkkauteen. Totuus valkoisen miehen toiminnasta olikin vallan muuta. Casementin havaintoja on suorastaan tuskallista lukea: Moraalinen korruptio oli vain ihmiskunnan erikoisominaisuus, jotain sellaista, mitä ei eläimissä ollut. Kongo oli paljastanut hänelle, että tuollaiset ominaisuudet olivat osa elämää. Kongo oli avannut hänen silmänsä. (S. 87.)

Kongossa Casement näki kaiken sen, mitä ihminen on valmis tekemään rikastuakseen. Alkuperäisväestöä kiristettiin pakkotyöhön, naisia ja lapsia otettiin panttivangeiksi ja raiskattiin, ihmisiä silvottiin ja ruoskittiin, jopa tapettiin silmittömästi. Heillä ei ollut länsimaisen valloittajan silmissä ihmisarvoa, vaan heitä riistettiin ja sorrettiin kaikin mahdollisin keinoin. Kaiken taustalla oli ihmisen pohjaton ahneus, sillä raakakumin keräämiseen tarvittiin työvoimaa.

Casementin aikalaisen ja ystävän, Joeph Conradin romaani Pimeyden sydän oli minulle ennestään tuttu, ja muistan lukeneeni kirjan järkyttyneenä. Keltin uni kertasi sen kaiken suorasanaisesti. Llosa on tutkinut tarkasti Casementin laatimat raportit, joita hän toimitti Britannian hallitukselle. Britannian hallitus nimittäin palkkasi Casementin konsuliksi, joka raportoi raakakumiplantaasien julmuuksista, joista siihen asti oli kuultu vain huhuja. Kun Casement oli ollut 20 vuotta Kongossa, hän palasi Englantiin, jossa hänestä tuli juhlittu sankari. Hänen ansiostaan purettiin Belgian kuninkaan yksinoikeudet Kongon luonnonvaroihin ja inhimillistettiin Kongon alkuperäisväestön oloja.

Seuraavaksi Britannian hallitus lähetti Casementin Amazoniaan tutkimaan brittaläisomistuksessa olevan, raakakumia tuottavan yrityksen toimia. Amazonian julmuudet olivat, jos mahdollista, vielä hirveämpiä kuin Kongon julmuudet. Näitä kuvauksia on oikeastaan melkein mahdotonta lukea. On järkyttävää ajatella, että Casementin havainnot ovat todellisia tapahtumia.

Casementin näkemät painajaismaiset olot tekivät hänestä lopulta siirtomaahallinnon kiivaan vastustajan. Hän näki kotimaansa Irlannin yhä selvemmin Britannian riistämänä maana ja liittyi vapaustaistelijoihin kohtalokkain seurauksin: Eikö Irlanti ollutkin samanlainen siirtomaa kuin Kongo?  - - Miksi Kongon kaltainen siirtomaaherruus voisi olla hyväksi Irlannille? Eivätkö englantilaiset olleetkin valloittaneet Eireä? Eivätkö he olleetkin pakolla liittäneet Irlantia imperiumiin, kysymättä valloitetuilta ja miehitetyiltä, yhtä vähän kuin belgialaiset kongolaisilta? Väkivaltaisuus oli ajan myötä laantunut, mutta Irlanti oli yhä siirtomaa, jonka suvereniteetin vahvempi naapuri oli tuhonnut. (S. 122.)

Lopulta Casement oli mukana Irlannin pääsiäisviikon kapinassa vuonna 1916. Kapinan tarkoituksena oli irrottaa Irlanti Britannian hallinnosta ja julistaa maa itsenäiseksi. Kapina kukistettiin armottomasti, ja itsenäisyystaistelun suunnittelijat teloitettiin. Casementin rikos oli anteeksiantamaton, sillä hän oli ollut Britannian hallituksen palkkalistoilla, joten hänet tuomittiin maanpetturiksi.

Oikeastaan Llosan kirja alkaa tästä tilanteesta. Casement viruu vankilassa ja odottaa tuomionsa täytäntöönpanoa. Hänen ystävänsä ja tukijansa ovat laatineet armonanomuksia, jotka Britannian hallitus käsittelee. Casement tapaa vankilassa ystäviään ja käy heidän ja vanginvartijansa kanssa keskusteluja. Keskustelujen lomassa kerrotaan Casementin kokemukset Afrikassa ja Amazoniassa. Kirjan rakenne toimii kohtalaisen hyvin, vaikka ajoittain kehystarina etenee kömpelösti. Varsinainen elämäkerta etenee puolestaan elävästi, ja Llosa on luonut Casementistä varsin mielenkiintoisen hahmon, jonka intohimot ja ajatukset tuntuvat hyvin uskottavilta. Casementin koko elämänkaari ja kasvaminen kapinalliseksi on mielenkiintoista luettavaa, vaikka mitään kevyttä tai nopealukuista elämystä tästä ei tullut. Välillä lukeminen oli todella raskasta, paitsi aiheensa myös lukuisten yksityiskohtien takia.

Llosa on tutkinut kuvauskohteensa elämänvaiheet huolelllisesti ja matkustanut tämän jalanjäljissä ympäri maailmaa. Lukijalle paljastuu, kuinka vaikeaa on murtaa rahan mahti, kuinka tehokasta on hallita väkivallalla ja pelolla, kuinka vaikeaa on saada oikeutta sinne, missä ihmisten ahneus kukoistaa. Olisi tietysti mukava ajatella, että tämä kaikki on historiaa. Ikävä kyllä Amazonian tuhoaminen, Kongon alueen riisto ja esimerkiksi Siperian alkuperäiskansojen elinolojen polkeminen jatkuvat edelleen. Syynä on raha, tekijöinä paperifirmat, öljy-yhtiöt, valtioiden hallitukset, jotka lahjotaan tai ostetaan hiljaisiksi. Raha puhuu raakaa kieltään.

Llosan vahvuus on juuri siinä, että hän kuvaa kaikki rahan ja vallan kiemurat tarkasti. Kirja hakee oikeutta maailmaan, mutta myös päähenkilölleen. Roger Casementin elämäntyö ihmisoikeustaistelijana haluttiin unohtaa, koska Casementin yksityiset intohimot - seksuaalisuus ja irlantilaisuus - tekivätkin hänestä irstaan maanpetturin. Vasta viime aikoina hän on saanut osansa Irlannissa siitä sankaruudesta, jonka suurin osa pääsiäisviikon marttyyreistä sai välittömästi julmien teloitusten jälkeen.

Kirjan ansioksi lasken sen, että ymmärrän nyt paremmin Irlannin historian vuoden 1916 tapahtumia. Llosa on kuvannut tuon vuoden itsenäisyystaistelun vaiheet hyvin tarkasti. Casementin kautta jouduin vastakkain myös maailman raadollisuuden kanssa. On hassua, että tarvittiin perulainen nobelisti kertomaan tämän erikoisen irlantilaisen elämäntarina. Voin vain todeta, että vaikutuin. Vaikutuin elämäntarinasta, vaikutuin Irlannista ja vaikutuin yksityisten ihmisten mahdollisuuksista muuttaa maailmaa.


Osallistun Keltin unella Jokken kirjanurkkauksen 14 nobelistia -haasteeseen. Kirjan ovat lukeneet myös Luettua-blogin Sanna ja Kirjavinkit.