Hiljaisen huhtikuun jälkeen toukokuusta tulikin hiukan vilkkaampi bloggauskuukausi. Syy on tässä: paitsi että luen öisin, olen oppinut myös kirjoittamaan öisin. Kuten nytkin. Sängyssä nukkuu lisäkseni neljä henkeä, on hikistä ja ahdasta, enkä enää saakaan unta. Siispä kirjoitan.
Kirjoitan puhelimella ja lisään kuvia pöytäkoneella, kunhan ehdin. Käyhän tämä näinkin. Ennakoiva tekstinsyöttö nopeuttaa kirjoittamista, mutta vaarana on keskeneräisen tekstin karkaaminen julkisuuteen. Siihenhän ei tarvita kuin uninen hipaisu.
Tässä kesäkuun alussa blogiruuhka on edelleen tosiasia. Luettujen kirjojen pino on vieläkin iso. Jonossa on kuutisen kirjaa ja uutta pukkaa koko ajan, koska luen lapsille joka ilta, vaikka oma lukeminen olisi satunnaista.
Huhti-toukokuun luetut aikuisten kirjat
Tämän kevään parhaana kotimaisena lukukokemuksena mieleeni jäi Tommi Kinnusen Neljäntienristeys. Se on kaiken ylistyksensä ansainnut, kerrassaan hyvä kirja. Pidin siinä kaikesta. Kinnusen tarinankerronta on konstailematonta, aitoa kerronnan riemua.
Luin myös pari muuta kotimaista esikoiskirjaa. Anitta Kaitajärven Rikotut kuvat imaisi mukaansa 1940-luvun Suomeen. Kirjan juoni oli vetävä ja aiheet tärkeitä. Kolmantena esikoiskirjana luin Meri Kuusiston Amerikkalaisen. Siitäkin pidin paljon, sillä se oli oikeastaan raikas suihku kielellistä taituruutta ja viistoa huumoria.
Klassikko-osastolta luin Joel Lehtosen novellikokoelman Kuolleet omenapuut, joka oli varsin hyvä lukukokemus, vaikkei Putkinotkon tasolle yltänytkään. Lehtosen kerronta on omaäänistä, nautittavaa luettavaa.
Pieneksi pettymykseksi jäi Riikka Pulkkisen chick lit -teos Iiris Lempivaaran levoton ja painava sydän. Odotin kirjalta ehkä liikaa.
Ulkomaisia helmiä osui kohdalleni kaksi, molemmat loistavia kirjoja. Lukupiirikirjana ollut James Joycen Dublinilaisia on novellitaiteen kirkas tähti. Luin sen nautiskellen alusta loppuun. Toinen vaikuttava kirja oli Heinrich Böllin Päiväkirja vihreältä saarelta, jossa Böll kertoo perheensä matkasta Irlantiin vuonna 1956. Viehättävämpää, hauskempaa ja lempeämpää kirjaa saa hakea. Suosittelen kirjaa kaikille Irlannin ystäville, mutta myös paljon matkustaville ihmisille! Tai no. Oikeastaan suosittelen kirjaa aivan kaikille kesälukemiseksi.
Luetut lastenkirjat
Kevätkuukausien kaunein lastenkirja oli Iiro Küttnerin ja Ville Tietäväisen Puuseppä. Satu lumosi minut ja lapset monesta syystä. Kauas ei jäänyt belgialaisten kirjailijoiden Rascalin ja Sophien Tinkakaan. Se on koskettava kertomus, jolle toivoisin paljon lukijoita.
Suloisin ja riemastuttavin lukukokemus oli kuitenkin Timo Parvelan Maukka ja Väykkä. Parvela täytti toukokuussa 50 vuotta ja sain blogata hänen teoksestaan juhlapäivänä. Meillä hurahdettiin aivan täysillä hänen ystäväkaksikkonsa yhteiselämään. Näitä on tulossa postissa lisää.
Neljäs hieno lastenkirja oli Alexandra Salmelan ja Martina Matlovičován Kirahviäiti ja muita hölmöjä aikuisia, jossa oli karnevalistista tunnelmaa ja opetuksia myös aikuisille.
Muu kirjallinen elämä
Kevään kohokohtia oli Tampereen kirjamessut, joille osallistuin bloggaaja-kollega Saran kanssa. Terhi Rannelaa, Tommi Kinnusta ja Anni Kytömäkeä oli ilo kuunnella.
Lisäksi kirjoitin tärkeästä kirjallisesta kohtaamisesta Opuscolon Valkoisen kirahvin haastamana. Kirjoitin tämän talven kohtaamisestani, Anna Ahmatovasta. Pirjo Aaltosen, Sanni Sepon ja Anne Hämäläisen teos Anna Ahmatova Fontankan talossa lumosi kauneudellaan.
Perinteiset lukupiirit ja bloggaajatapaamiset sulostuttavat aina kirjallista elämää. Näitäkin ehti kahden kuukauden aikana olla neljä. Ihanaa!
Kesäkin on alkanut hyvien kirjojen parissa. Luen parhaillani erikoista ja kiehtovaa teosta, josta pian kuulette. Myös uusi lukulaitteeni ansaitsee oman tekstinsä, jahka pääsemme oikein sinuiksi toistemme kanssa.
Hurmaava kuva - ja teksti! <3 Toukokuu oli minulle sikäli takkuinen kuukausi, että olin töistä jatkuvasti väsynyt ja keskittymiskyvytön, lukeminen oli kauhean ailahtelevaista (aloitin varmaan kymmentä eri romaania, ja suurin osa on vieläkin kesken :D ), enkä jaksanut blogatakaan tavalliseen tahtiin. Kurjinta oli se, etten oikein jaksanut kierrellä muidenkaan blogeissa. Mutta nyt on kesäloman neljäs päivä, ja pienen levon jälkeen virtaa alkaa olla jo vähän enemmän. (Olen siis tulossa tännekin vielä kommentoimaan aika moneen postaukseen. :) ) Sinä olet kyllä ehtinyt hirveästi, vaikka itsestäsi ehkä muulta tuntuukin!
VastaaPoistaOlet lukenut vaikka mitä hyvää ja vielä parempaa, ja lukemistasi aikuisten kirjoista vain Pulkkisen teos on itselläni luettuna. Luin sen keväällä, mutten saanut siitä blogattua heti, ja nyt en enää tiedä onko minulla siitä sen ihmeempää sanottavaa. Neljäntienristeyksen aion lukea heinäkuun alkuun mennessä, ja Böllinkin nyt kesän aikana, ennen syksyistä Irlannin-reissua. Myös Rikotut kuvat kiinnostaa kovasti, ja Putkinotko, totta kai!
Olet kyllä uskomaton, kun jaksat niin vähillä unilla pyörittää suurperheen arkea, ja vielä lukeakin paljon, ja blogata aina yhtä laadukkaasti. Ja silti olet aina kuin itse aurinko! <3
Iso kiitos vielä seurasta messuilla, ja ihanaa on se, että ihan kohta taas nähdään! <3
Kiitos kannustuksesta, Sara! <3 Tampereen kirjamessut oli aivan loistojuttu! Toivottavasti syksyllä päästään Helsinkiin!
PoistaMonta hyvää kirjaa kesken on aika herkullinen tilanne.Jään nimittäin odottamaan monesta kirjasta hyviä arvioitasi! ;) Lepoa ja hyviä kirjoja toivon lomaasi!
Tähän kotiäidin hommaan kirjabloggaaminen on ollut henkireikä, jota jaksaa vähän väsyneenäkin. Siitä saa kummasti virtaa, ja unohtuvat nurkissa pyörivät villakoirat!
Böllin kirja olikin sinun suosituksesi! Mainio Irlannin-matkan pohjustus - kiitos vinkistä! Mutta tulihan noita vinkkejä taas lisää eilen. <3