Pablo Neruda: Andien mainingit, 5. painos, 1975Sisältää runoja useista kokoelmista
Suomentaja: Pentti Saaritsa
Kustantaja: Tammi (Kurki-sarja)
Sivuja: 170
Mistä sain kirjan: omasta hyllystä
Tupac Amaru, voitettu aurinko,
sinun ruhjotusta kunniastasi
nousee katoamaton loiste
kuin päivä merelle. (S. 78.)
Pablo Nerudan Andien mainingit ajautui luettavakseni kahdesta syystä. Ensinnäkin Jokken kirjanurkan 14 nobelistia haasteen innoittamana kokosin hyllyjeni uumenista nobelistien teokset yhteen pinoon ja aloin kahlata pinoa läpi. Neruda on kirjallisuuden nobelisti vuodelta 1971.
Toiseksi sain innoitusta lukemiseeni suomalaisesta kirjasta: Luin ennen joulua Auli Leskisen Petojen ajan, joka sijoittuu Chileen. Pablo Nerudan hautajaiset mainitaan Leskisen kirjassa, joka kertoo ajasta, jolloin presidentti Salvador Allende, Nerudan hyvä ystävä ja tukija, syöstiin vallasta 11.9.1973. Kuinka ollakaan Pablo Neruda, rakastettu vasemmistolaisrunoilija ja nobelisti, kuoli 23.9.1973. Tuolloin maa oli ollut kaksi viikkoa kenraali Pinochetin johtaman oikeistolaisen sotilasjuntan hallinnassa. Sotilasjuntta eliminoi toisinajattelijoita varsin tehokkaasti, joten väkisinkin tulee mieleen, joutuiko Nerudakin murhatuksi. Virallisesti Nerudan kuolinsyyksi kerrotaan eturauhassyöpä, eikä tietoa ole kumottu, vaikka asiaa on tutkittu.
Nerudan runot puhuvat omaa kieltään. Andien mainingit on aistien juhlaa. Kielikuvat ovat vahvoja, elämä sykkii, historia pakottaa suonissa. Runoissa meri kantaa maailmankaikkeutta, kidutettu inkavaltias palaa keräämään kunniansa, kansanmurhaajat saavat rangaistuksen. Julmien pappien ja ahneiden valloittajien aika on ohi. Neruda tuntee veljeyttä puolueessaan ja antaa vapauden ja tasa-arvon vyöryä koko elämän ylle.
Kokoelman rakenne on häikäisevän elämänkaaren muotoinen. Alkutuotannon runoissa hehkuu nuoruus, ehdottomuus ja tuska, mutta myös hullu, huumaava rakkaus:
Siitä pitäen kun rakastan sinua et muistuta ketään (s.11).
Keski-iän runot ovat kantaaottavia: Etelä-Amerikan historia ja Espanjan sisällissota tulvivat verta ja hävitystä:
- -
Tulkaa katsomaan kaduilla virtaavaa verta,
tulkaa katsomaan
kaduilla virtaavaa verta,
tulkaa katsomaan verta,
joka virtaa kaduilla! (S. 43.)
Vaikuttavin runosikermä kertoo Macchu Picchusta ja sen loistokkaasta ja arvoituksellisesta historiasta - siinä vuoret, rauniot ja inkat heräävät eloon:
- -
Olen tullut puhumaan teidän kuolleella suullanne.
Kootkaa yhteen maan uumenissa
kaikki särkyneet, äänettömät huulet
ja puhukaa minulle syvyyksistä koko tämä pitkä yö
kuin ankkuriketju yhdistäisi minut teihin - - (S. 66.)
Lopputuotanto sisältää muun muassa joukon oodeja, eli ylistyslauluja, joista löytyy elämäniloa ja arjen kuvia: Oodi sitruunalle, Oodi kissalle, Oodi pianolle... Poliittisuus ei häviä, onhan eräs oodi omistettu Leninille, mutta elämässä on myös yksityiskohtia, pieniä havaintoja, jotka ilahduttavat. Esineisiin jää ihmisistä jälkiä, sitruuna tai piano, kissa tai koira voivat kirvoittaa ihmettelevää iloa.
Andien mainingit ei ole mitään kevyttä luettavaa, koska latinalaisen Amerikan historia ei suoranaisesti anna keveyteen aiheita. Silti kirjaa lukiessa suupielet kääntyvät toiveikkaaseen hymyyn. Sana voi tavoittaa yksityisen tunteen tai kirjoittaa historian, ylistää luontoa tai tuomita väärintekijät. Vaikka kuinka väitetään, että kynä on vahvin mahdollinen ase, täytyy lukea jotain tällaista, että ymmärtää mitä sanat tarkoittavat.
Osallistun teoksella P. S. Rakastan kirjoja-blogin runohaasteeseen. Andien mainingit on luettu myös blogissa Eniten minua kiinnostaa tie ja Maailman ääreen.
Llosan Vuohen juhlassa viitataan Nerudan runoihin. Vahva runoilija. Hyvä bloggaus.
VastaaPoistaKiitos, Jokke! Haasteesi ansiosta löytyi Szymborskan ohelle uusia suosikkeja Nobel-runoilijoista.
PoistaElina, Andien mainingit oli teinivuosieni ilma, jota minä ja moni muu hengitimme. Osaimme monia Nerudan runoja ulkoa ja lopulta kirjoittelin ensirakkauteni kanssa 'nerudaksi'. Sitten hän löysi minut monen kymmenen vuoden jälkeen ja viesti tuli nerudan kielellä, josta kukaan muu ei olisi ymmärt'änyt mitään.
VastaaPoistaIkuisesti tunen sekä nostalgiaa että suurta kiintymystä Nerudaan niin tämän kirjan kuin Kapteenin laulujen suhteen. Levoton sieluni vaeltaa rannoilla, kun surullinen tuuli laukkaa perhosia surmaten, silmäni lähettävät hätämerkkejä, vaikka kukaan ei nähnyt meitä käsikkäin. Kuitenkin sama yö vaalensi samat puut ja yö ratsasti varjotammallaan. En rakasta häntä enää...kuitenkin kerran rakastin.
<3
Neruda-kieli on kiihkeiden tunteiden ja solidaarisuuden kieltä! Voi, mikä nuoruuden rakkaus sinulla on ollutkaan! Ja muistoissa on tietysti aina.
PoistaÄärettömän rohkeaa ja vankkaa tämä runous on. Latinalaisamerikkalainen veren kohina kuuluu Andien mainingeissa Jylhiä kuvia!
Latinalaisamerikkalainen runous.. siinä kuulee varmasti sydämen kiivaan rytmin...
VastaaPoistaHieno teksti, kiitos ihanasta runotuokiosta <3
Latinalaisamerikkalainen runous.. siinä kuulee varmasti sydämen kiivaan rytmin...
VastaaPoistaHieno teksti, kiitos ihanasta runotuokiosta <3
Kiitos Nerudalle! Kyllähän tämä meren pauhu meni ihon alle vahvasti.
PoistaMielettömän upea ja väkevä kirjoitus, Elina! ♥ Muistan, kun Petojen aika -lukupiirissä keskustelimme tuosta Nerudan kohtalosta, ja siitä mitä mahdollisesti on tapahtunut -- meni kyllä kylmät väreet selässä!
VastaaPoistaNerudan runot ovat huikeita. Tuo keskimmäinen runositaatti on todella puhutteleva (ovat kaikki, mutta tuo eniten). Ihan kuin olisi paikan päällä ja näkisi kaiken omin silmin. Hurjaa!
Ja tuo loppu: "Vaikka kuinka väitetään, että kynä on vahvin mahdollinen ase, täytyy lukea jotain tällaista, että ymmärtää mitä sanat tarkoittavat." Viisaita sanoja, rakas ystävä! ♥
Nerudan runot herättävät näkemään historiaa. Niissä köyhät ja unohdetut saavat äänen ja vääryydet paljastetaan. Onhan niissä julistusta ja suoria sanoja, mutta niin vilpitöntä ja vahvaa maailman parantamista, että vaikuttumiselta ei voi välttyä.
PoistaNerudan kuolemaa on tutkittu, mutta mitään muutosta tuohon viralliseen kuolinsyyhyn ei ole tullut. Oli miten oli, se tapahtui keskellä kaaosta ja liittyy tiukasti Chilen kohtaloon vuonna 1973.
Tuntuu hyvältä, että sain tämän luettua haasteeseesi ja se tuli luettua Petojen ajan jatkoksi. <3
En lue paljonkaan runoja, mutta Nerudaa olen rakastanut aina. Kuten Leena, tutustuin Nerudan runoihin jo nuorena. Andien mainingit on kirjahyllyni luetuin runokirja. Hienoa, että toit sen esille!
VastaaPoistaEnpä tiedä, voiko runoja edes lukea tämän jälkeen. Kaikki tuntuu turhan pliisulta. Nobelisti on nobelisti ansiostaan.
Poista