Kirjoitin viime vuoden Lukuviikolla ekaluokkalaisen poikani lukemisesta otsikolla Miten houkutella 7-vuotias poika lukemaan? Tänä vuonna ei enää tarvitsekaan kirjoittaa aiheesta Miten houkutella 8-vuotias poika lukemaan?, sillä poika kyllä lukee. Oikeastaan hän lukee koko ajan, jos ei pelaa pleikkaa tai kännykkää tai urheile tai katso televisiota. Hänellä on nimittäin Aku Ankka tai Aku Ankan taskukirja edessään kaiken muun ajan. Ongelma on nyt siinä, miten saada hänet lukemaan kirjoja. (Ja joskus myös siinä, miten saada hänen otteensa irtoamaan taskarista, kun hän istuu ruokapöytään.)
Kyllähän Akkarienkin avulla sanavarasto laajenee ja mielikuvitus kehittyy, ja kehittyykin hyväksi. Miksi sitten Aku Ankkojen lisäksi olisi kuitenkin hyvä lukea muutakin?
Sarjakuviin verrattuna kirjan etuna on pitkän tarinankaaren seuraaminen. Loogisen - tai epäloogisen - juonenkulun seuraaminen tekee mielikuvitukselle hyvää. Oman loogisen tekstin tuottamiseen, siis kirjoittamiseen, tarvitaan tarinan kerronnan malli. Puhumattakaan siitä, että näinä nopean mielihyvän aikoina paksun kirjan lukeminen kehittää myös sinnikkyyttä ja pitkäjänteisyyttä.
Olen ikuistanut tämän jutun kuviin joitakin Kalle-poikani tänä vuonna lukemia kirjoja. Eiväthän ne vielä kovin paksuja kirjoja ole, ja kaikissa taitaa olla myös kuvitusta. Odotan aikaa, jolloin kuvia ei enää tarvittaisi ollenkaan, vaan pojan mielikuvitus hoitaisi sen puolen. Joka tapauksessa kirjoja on jo melko paljon. Viime vuodesta pojan kirjallinen maku on myös kehittynyt: enää kirjan ei tarvitse olla pelkästään hauska, vaan se voi olla myös jännittävä. Poika lukee 1 - 3 kirjaa viikossa, ja se on niin hyvä juttu, että melkein itkettää.
Edelleen Kalle saa jokaisesta lukemastaan kirjasta puoli tuntia peliaikaa ja lahjonta toimii hyvin. Ihailen vanhempia, jotka ohjaavat lapsensa luontevasti lukemaan, mutta minä en ole niin taitava äiti. Olen kyllä lukenut kaikille lapsilleni heidän syntymästään lähtien, mutta jos en olisi ruvennut lahjomaan lukutaitoista poikaani, hän ei lukisi kirjoja. Tämä on vähän sama asia, kuin jos en rajoittaisi hänen peliaikaansa, hän ei tekisi mitään muuta kuin pelaisi. Ohjailen poikani elämää, koska olen hänen äitinsä. Näillä mennään.
Lahjonnalla otan tietysti sen riskin, että pojalle ei synny omaa tahtoa lukemiseen. Se riski olisi olemassa, vaikka en häntä lahjoisikaan - ja silloin se olisi vielä suurempi. Nyt näen kuitenkin kaikista tärkeimpänä poikani lukutaidon kehittymisen, ja sen kehittymisen aika on nyt, kun häntä saa vielä lahjottua. Jotain edistystä on myös tapahtunut. Poika nimittäin löysi Jeff Kinneyn Neropatin päiväkirjat (siskojensa opastuksella) ja on niihin aivan hurahtanut. Jossain vaiheessa hän hämmästyi itsekin: - Äiti, tässähän oli yli 200 sivua!
Nyt hän on lukenut jo neljä Neropattia, eikä häntä haittaa, että peliajan saavuttamiseen menee jo vähän enemmän aikaa kuin sadan sivun tarinoita lukemalla. Koska Neropatteja on suomennettu jo kymmenen, niin lukemista riittää. Todennäköisesti niitä luetaan myös useaan kertaan, jos siskojen mallin mukaan mennään. (Neropateista on myös luvassa arvio tällä viikolla.) Pojan lukemiset on siis vähäksi aikaa taattu.
Erityisesti poikien lukemisesta on syytä olla huolissaan, joten kaikki vinkit kiinnostavista ja pojille sopivista kirjoista ovat tervetulleita.
Tässä vielä lista kuvien kirjoista:
Colfer Eoin: Legenda Pottu-Mäkisestä
Kirkegaard Ole Lund: Kumi-Tarzan
Larry H. I.: Zac Power -sarja
McCall Smith Alexander: Akimbo-sarja
Parvela Timo: Pate-kirjat
Parvela Timo ja Sortland Björn: Kepler62-sarja
Tapola Katri: Väinämö sisäkentillä
Tuomola Johanna: Kivalan etsivät -sarja
Hyvää Lukuviikkoa!
Luki-häiriön vaikutuksia voi todellakin minimoida lukemalla paljon, niin kuin sanoit. Olen tarkastanut luki-seuloja, ja oli ilahduttavaa, kun tuli vastaan opiskelijoita, joiden mekaanisen lukutaidon osio osoitti luki-häiriön mutta luetun ymmärtämisestä (jossa on aikaraja) tuli hyvä tulos. He ovat sanoneet, että ovat lukeneet pienestä asti paljon, ensin vanhempien kannustamana ja avustamana ja myöhemmin itse, ja sinnikkyydellä saavuttaneet hyvän lukutaidon, jolla opiskeluissakin pärjää. Vaikka se kovaa työtä vaatiikin, lukeminen on paras "lääke" luki-häiriöön. :)
VastaaPoistaErittäin hyviä pointteja sinulla Elina. Varsikin tuo, että äitinä nyt vaan ohjailee lastaan "terveellisien" ja hyväksi katsomiensa asioiden pariin. Toinen hyvä pointti on se, että kannustamalla lasta lukemaan pienellä porkkanalla hän saattaa jopa innostua siitä. Jos häntä ei hellävaraisesti ohjaile kirjojen maailmaan, hän tuskin tulee innostumaan. Lukemisen hyödyistä en edes ala kirjoittaa, sinä ne niin hyvin erittelet!
VastaaPoistaTuo Zac Power muuten alkoi kiehtoa minua itseänikin, kun kirjaston lukuvinkkari esitteli sen minulle ja luokalleni. Oppilaat kuuntelivat vinkkausta silmät pyöreinä, hiiren hiljaa. Hyvältä siis vaikutti!
Mukavaa lukuviikkoa. :)
Hyvä, hyvä! Ei lapsi nykyisen viihdetarjonnan keskellä tosiaan välttämättä löydä kirjoja. Kun löytää, niin niistä voikin tulla tärkeitä.
VastaaPoistaNeropatin päiväkirjat ovat meilläkin olleet pojanpojilla suosiossa, samoin samantyyppiset Timi Möhlärit. Nämä ovat aikuisestakin hauskoja kirjoja.
Hyviä vinkkejä, osa on meilläkin luettu.
VastaaPoistaMinä en yrityksistä huolimatta saa poikia lukemaan, en kiristämällä enkä lahjomalla. Varsinkaan tuo pian 8-vuotias ei millään haluaisi lukea kuin pakolliset lukuläksyt. :/ Kolmasluokkalainen lukee kyllä juuri noita Aku Ankkoja todella paljon, mutta kirjoja tosi nihkeästi. Kapteeni Kalsareita lukee ajoittain uudestaan ja uudestaan, satunnaisesti (ja ikävä kyllä hetkellisesti) innostuu joistain muistakin sarjoista. Viimeisin hitti oli Minecraft-peliin jotenkin liittyvä Elementia kronikoiden ensimmäinen osa. Poika ahmi sen todella nopeasti, vaikka kirjalla on kokoa. Hän odotti jatko-osaa into piukeana, mutta ei kuitenkaan saa sitä luettua, koska "ne vaan puhuu koko ajan, eikä taistele". *huokaus* :/
Onneksi sentään vielä kuuntelevat, kun luen ääneen, mutta eihän se ole silti ollenkaan sama asia...
(Pitäisi varmaan itsekin lukea enemmän, ettei käyttäisi aina ilmaisuja "todella" ja "tosi" ;) )
PoistaPeukutan tuota neuvokasta sääntöä, että kirjasta saa puoli tuntia peliaikaa :)
VastaaPoistaMinun poikani lukivat myös Aku Ankat ja Aku Ankkojen taskukirjat. Pääasia, että lukivat jotakin. Kyllä niissä juonta löytyy :)