Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus

Agatha Christie: Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus, 2015
Alkuteos: Hercule Poirot and the Greenshore Folly, 2014 (alun perin kirjoitettu 1954)
Suomentajat: Antti Autio ja Pekka Marjamäki
Kustantaja: WSOY
Kansi: Tom Adams
Sivuja: 150 (lisäksi johdanto, esipuhe ja jälkisanat)
Mistä sain kirjan: kirjakerhon kuukaudenkirja




"Soittaja oli salapoliisikertomuksistaan tunnettu kirjailija Ariadne Oliver. Olette kenties lukenutkin -" Poirot vaikeni muistaessaan, että neiti Lemon luki ainoastaan kehittävää kirjallisuutta ja piti rikosromaaneja silkkana ajanhukkana. (S. 37.)


Agatha Christien Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus sopii Dekkariviikon kesälukemiseksi aivan loistavasti. Kirja on niin lyhyt, että sen ahmaisee vaikka parissa tunnissa laiturin nokassa (jos tarkenee). Omasta kesäparatiisistaan voi siirtyä vaivattomasti peribrittiläiseen, vehreään kartanomiljööseen, joka tässä kirjassa on kopio kirjailijattaren itsensä kesäpaikasta, Greenway Housesta. Jos omat ihmissuhteet tuntuvat lomasta huolimatta arkisen tavallisilta, saa hetkeksi heittäytyä keskelle englantilaisen yläluokan kummallisia ihmissuhdekiemuroita. Ja siinä kun pohtii älyllisesti suurinta lomahaastettaan, esimerkiksi matonpesua, saa murhamysteerin lopuksi hurrata Hercule Poirot'n harmaille aivosoluille.

Christie kirjoitti tämän pienoisromaaninsa alun perin kirkkonsa uuden lasimaalauksen rahoittamiseksi, muttei saanutkaan tarinaa myytyä. Myöhemmin kirjan aineksista kehittyi pitempi kokonaisuus, yksi Christien suosituimmista dekkareista, Kuolleen miehen huvimaja. En muista, olenko juuri tuota klassikkoa lukenut, mutta olen nähnyt sen pohjalta tehdyn tv-sarjan osan. Kyseessä on tietysti maailman kuulu, brittiläisen ITV-televiokanavan tuottama ja David Suchetin tähdittämä Hercule Poirot -tv-sarja.

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus alkaa siitä, että Ariadne Oliver, Poirot'n rikoskirjailijaystävätär, soittaa Poirot'lle ja pyytää tältä apua. Oliver on kutsuttu Greenshore House -nimiseen kartanoon vierailulle järjestämään viihdyttävä rikossuunnistus kyläjuhlien ohjelmaksi. Kartanon tunnelma on kuitenkin herättänyt kirjailijattaren aavistukset, ja hän kutsuu Poirot'n paikalle, eikä suotta. Huvitukseksi järjestetty rikospähkinä muuttuu todeksi, ja Poirot joutuu tositoimiin. Epäiltyinä onkin pian koko kartanon väki, ja ilman Poirot'n päättelykykyä murha - tai oikeastaan useampikin -  olisi jäänyt arvoitukseksi.


Pieni rikostarina on ehkä ollut Christielle näppärä välityö, mutta  hänen faneilleen tämä on maittava herkkupala. Kustantaja varmasti hieroskelee käsiään punnan kuvat silmissään, kun kaltaiseni fanit hankkivat tämän taiten pakatun pienoisromaanin omaan hyllyynsä. Mutta voiko meitä moittia?

Christie on kiistatta rikoskirjallisuuden kuningatar. Koska Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on vain 150 sivun mittainen tarina, siinä korostuvat kirjailijattaren tavaramerkit: Lukija ei voi kuin ihailla Christien taloudellista henkilökuvausta, sillä tarvitaan vain muutama tarkka virke ja henkilöistä tulee täysin eläviä. Dialogiin piiloutuu paljon brittiläisen yläluokan kritiikkiä. Latautuneet ihmissuhteet paljastuvat pienin vihjein, oikeastaan sivulauseissa. Lopulta kimurantti murhamysteeri tuntuu täysin aukottomalta, ja Christien taiturimainen juonenkehittely saa taas kerran lukijan kiitoksen. Tälläkin tarinalla on siis ansionsa, ja tietysti täysin yllättävä loppu.

Christien ironinen (brittiläinen) huumori pääsee loistamaan useammassakin kohtaa, mutta erityisesti minua huvitti Ariadne Oliverin hahmo, joka lausahtelee totuuksia dekkarikirjailijan ammatista: En tiedä, kuinka hyvin tunnette meidän kirjailijoiden sielunelämää, mutta emme yleensä voi sietää sivullisten tekemiä ehdotuksia. Ihmiset saattavat sanoa esimerkiksi, että tuo kuulostaa hienolta, mutta eikö olisi parempi, jos joku tietty henkilö toimisikin toisin. Tai sitten he voivat todeta, että uhriksi sopisi heidän mielestään paljon luontevammin henkilö A kuin henkilö B. Tai että murhaajan pitäisi mieluummin olla henkilö D kuin henkilö E. Sellainen on niin turhauttavaa, että tekisi mieli käskeä moisia ehdottelijoita kirjoittamaan koko tarina itse, kun kerran ovat niin eteviä. (S. 51.)

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on tapahtumapaikaltaan elävän tuntuinen, koska paikka on kuvattu kirjan kannessa. Englantilaisen kustantajan idea on ollut kutsua pienoisromaanin kannen tekijäksi Tom Adams, joka kuvitti Christien romaanien kansia -60-70-luvuilla. Kirjaa varten tämä 90-vuotias taiteilija vieraili Christien lapsenlapsen, Mathew Prichardin, kutsumana Greenway Housessa ja sijoitti kirjan kanteen yksityiskohtia kartanon miljööstä. Piirsipä hän myös murhamamman itsensä kirjan takakanteen. Kansi on kaunis.

Kuvittaja on laatinut teokseen myös johdannon, jossa kerrotaan sekä murhamammasta että kansikuvataiteesta. Johdannon lisäksi teosta elävöittää esipuhe, jossa Mathew Prichard muistelee Nimaa ja perheen kesäpaikkaa.Teoksen jälkisanoina filosofian tohtori John Curran puolestaan valottaa juuri tämän pienoisromaanin syntyä. Christiellä oli tapana hahmotella romaanejaan varten useita juonikuviota ja luonnostella niitä muistikirjoihinsa, joita on jäänyt yli 70 kappaletta. Ajatelkaa, että tällä nerokkaalla juonenpunojalla oli takataskussaan vieläpä vaihtoehtoja kaikille ällistyttäville ratkaisuilleen!

Suosittelen Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus -teosta lämpimästi kaikille Christie-faneille, mutta myös yleisesti kaikille dekkarien ystäville. Johdanto, esipuhe ja jälkisanat toimivat mainiona kehyksenä rikostarinalle ja kertovat Christien työstä ja luonteesta. Taustatiedot saivat minut kiinnostumaan kirjailijan elämästä ja haaveilemaan matkasta Greenway Houseen, joka on auki yleisölle. Sain myös melkoisen kipinän ruveta lukemaan Christien teoksia uudelleen. Nuorena ahmin lähes kaikki hänen dekkarinsa, ja ihastuin erityisesti neiti Marple -tarinoihin. Aavistan kuitenkin, että paljon niiden huumorista ja luokka-asetelmista on mennyt 15-vuotiaalta ohi, joten niistä voisi löytyä lisääkin yllätyksiä.

Hercule Poirot ja huvimajan arvoitus on luettu ainakin näissä blogeissa: Kirjakaapin avain, Kasoittain kirjoja ja Kaisa Reetta T. Osallistun kirjalla Dekkariviikkoon, jota juhlistetaan kirjablogeissa ympäri maan.