Ville Hytönen: Hipinäaasi apinahiisi, 2013Kuvittaja: Matti Pikkujämsä
Kustantaja: Tammi
Kansi: Matti Pikkujämsä
Mistä sain kirjan: lainasin kirjastosta
"Hipinäaasi apinahiisi!" huusi marsu ja pilkkasi aasia. "Hipinäaasi apinahiisi!"
"En minä ole mikään hipinäaasi. Olen vain aasi, jonka on vaikea hengittää", sanoi aasi ja laahusti pois.
Ville Hytösen ja Matti Pikkujämsän Hipinäaasi, apinahiisi on aiheeltaan äärettömän tärkeä lastenkirja. Sen aiheena on nimittäin kiusaaminen. Kiltti, mutta hinkuva aasi, joutuu ensin marsun kiusaamaksi. Kiusaajia ilmaantuu koko ajan lisää ja lopulta heitä on iso joukko. Aasiparka alistuu tilanteeseen, ja sen yksinäisyys ja suru ovat sydäntäsärkeviä.
Mutta kirja ei ole synkkä eikä liian ahdistava, ja siitä pitää huolen Matti Pikkujämsän kuvitus. Pikkujämsä on suosikkikuvittajiani, sillä jo Leo Tolstoin Kuinka hanhi jaetaan? -kirjassa hän riemastutti retrokuvillaan. Tässäkin kirjassa Pikkujämsän kuvitus on läpeensä kiehtovaa katseltavaa, mutta toisin kuin Kuinka hanhi jaetaan? -kirjassa, jossa kuvitus oli oranssin-ruskean-valkoista, Hipinäaasi apinahiisi -kirjassa joka aukeama on erivärinen ja värit vaihtelevat tummista heleisiin sävyihin.
Mutta ei kirjan juonessakaan ole moittimista, vaikka se on yksinkertainen ja melko perinteinenkin tarinankaareltaan. Hipinäaasi on persoonallinen hahmo ja osaa myös puolustautua, eli hän vastaa reippaasti pilkkaajille ja selittää, miksi hinkuu. Lisäksi pilkkaajat käyttäytyvät niin hölmösti ja ovat jokainen itsekin niin naurettavia, että pieni lapsikin tajuaa kiusaamisen tyhmyyden.
Pelkäänpä, että kirjan esittämä kiusaamismalli on kesy verrattuna tosielämään - kuinka moni kiusattu oikeasti jaksaa puolustautua? Kiusaamiskuvio on tuttu kaikille, sillä näinhän se toimii. Ensin joku keksii ruveta syrjimään ja haukkumaan jotakuta, ja sitten koko joukolla pilkataan ja suljetaan ryhmän ulkopuolelle. Pienet lapset toimivat juuri yhtä avoimesti kuin kirjan eläimet; aikuiset toimivat samoin, mutta ehkä hiukan peitellymmin. Lopputulos on kamala: kiusattu kärsii. Tositilanteessa, kuten tarinassakin, yksi henkilö voi kuitenkin muuttaa kaiken hyväksi.
Meillä kirja on luettu lasten toivomuksesta nyt moneen kertaan, ja varsinkin koululaiset ottivat aasin tilanteen hyvin tosissaan. Kirjan kuviin ihastui myös yksivuotias vauva, jota kirkkaat värit selvästi kiinnostivat. Hokema Hipinäaasi, apinahiisi oli lasten mielestä hauska sanaleikki ja sellaiseksi se kääntyi kirjassakin. Eläinten nimet giraffi, huulikala, jääkettu, haisusiili ja villakarhu huvittivat lapsia. Mutta mikä tärkeintä: kirjan onnellinen loppu oli riemastuttava helpotus.
Hipinäaasi apinahiisi oli vuoden 2013 Finlandia Junior -ehdokkaana. Se on kokonaisuutena oivallinen osoitus laadukkaasta kuvakirjallisuudesta, jota Suomessa julkaistaan.Yksi kaunokirjallisuuden kasvatuksellisista tehtävistä - joita sillä on paljon - on herättää lapsissa empatiakykyä, ja sen Apinahiisi hipinäaasi tekee varmasti. Toinen kasvatuksellinen tehtävä, jonka tämä kirja joka sivullaan täyttää, on taide-elämyksen tuottaminen - mikä ilo silmälle!
Osallistun kirjan arvioinnilla Blogien lastenkirjaviikkoon ja kiittelen Sinisen keskitien Bleuetä mainiosta lastenkirjaviikkoideasta. Blogeissa on ilmestynyt koko viikon ajan toinen toistaan kiinnostavampia ja innostavampia lastenkirjamuistoja ja -esittelyjä. Kunpa lastenkirjallisuudesta blogattaisiin aina näin paljon!
Kiitos sinulle kiinnostavasta kirjavinkistä! Olen tästä teoksesta ohimennen kuullut, mutta nyt pitänee hankkia se luettavaksi.
VastaaPoistaMinä juuri äsken esitin bleuelle kiitokset yhdessä kommentissani. :) Tämä on ollut hieno viikko, kun on saanut lukea niin monista lastenkirjoista. Ihana idea tällainen haasteviikko!
Koko viikko on ollut yhtä juhlaa! Lukemisen ilo opitaan useimmiten jo lapsena, joten on tärkeää, että tieto hyvistä kirjoista välittyy ja innostus leviää! Lukutaito voidaan hankkia iloisesti!
PoistaSuomalainen lasten- ja nuortenkirjallisuus on huipputasoa! Hipinäaasi apinahiisi on jälleen yksi osoitus siitä.
Oi, kuulostaa todella ihanalta kirjalta -- kun kuvatkin on noin hienoja ja värikkäitä!
VastaaPoistaTämä on kyllä ollut yllättävän kiva viikko, tällaisia voisi pitää useammin, niin voisin itsekin osallistua :)
Hipinäaasi apinahiisi on mitä mainioin kokonaisuus. Kiusaamisesta ei ikinä puhuta liikaa ja lisäksi kuvat herättävät tunteita. Suosittelen!
PoistaYhteiset tempaukset ovat innostavia. Mukaan vaan!
Olemme jälleen olleet saman kirjan äärellä - ihana kirja kertakaikkiaan!
VastaaPoistaPalaan tähän hieman myöhemmin blogissani, kun on Lukuviikon aika.
Jään odottamaan bloggaustasi! Ihmettelin vähän, kun en löytänyt blogiarvioita, mutta kiva, kun niitä on tulossa!
PoistaHaa! Meilläkin on tämä kirja nyt lainassa :)! Voisinpa itsekin esitellä tätä niin saadaan monta postausta samasta lastenkirjasta, vohou :D!
VastaaPoistaJa kiitos yllä kauniista sanoistanne, huh. Nyt viikko alkaakin olla lopussa ja on pian lopputekstin aika.
Voi, kirjoita tästä pian! On hauskaa vertailla havaintoja!
PoistaPian onkin Lukuviikko ja sitten taas aion blogata lastenkirjoja, ainakin muutaman.
Katselin tätä kirjaa jo syksyllä yhdessä Tammen tilaisuudessa, ja nyt viimeistään luettuani arviosi vakuutuin niin että aion ilman muuta ostaa tämän kirjan lahjaksi pienelle kummitytölleni (nyt ikää on yhdeksän kuukautta). Olen hänen sylikumminsa ja vanhempien kanssa on sovittu, että olen hänen virallinen kirjallisuuteen perehdyttäjänsä. Liikuttavan ihana ja tuikitärkeä tehtävä. <3
VastaaPoistaTehtäväsi on tärkeistä tärkein! <3 Tämä kirja on hellyttävä, mutta myös sopivan rosoinen, ei mikään söpö. Kuvitus tekee tästä mainion ja teksti ja kuvat yhdessä toimivat tärkeän asian puolesta.
Poista